Messujatkot

 

Messupäivän jälkeen piti vielä lähteä jonnekin maahantuojan illanviettoon. Ei nyt hirveästi huvittanut, kun koko päivän oli jo kuunnellut samoja juttuja ja katsellut samoja turvonneita naamoja ja viinan punertamia silmiä. Sillä vähintään yhtä tärkeää, kuin kontaktien luominen messuilla, oli juhliminen ja juominen iltaisin. Sitähän varten tänne oli tultu, ja nyt oli jo toisen messupäivän ilta, joten hyvään vauhtiin oli päästy. Itsekin oli tullut nuorempana langettua ilmaisen viinan ja juhlinnan kiroihin, mutta nyt ei enää jaksanut innostaa. Yritin vain hoitaa firmani asiat mahdollisimman hyvin. Mutta suhteita oli pakko hoitaa näissä iltatilaisuuksissakin; siispä vain suihkun jälkeen puku jälleen niskaan ja uudestaan taksiin. Saavuin tahallani vähän myöhässä ja kehittelin jo mielessäni jotain tekosyytä, jonka perusteella voisin häipyä paikalta hyvissä ajoin. Tarjoilu näytti olevan tyypillistä Lundquistia; äijä oli tunnettu kiskurihinnoistaan ja nuukasta tarjoilustaan. Nytkin ruokapuoli näytti koostuvan jostain suolanmaksuista, jotka oli taatusti hommattu parilla eurolla paikallisesta Lidlistä. Huokaisin kurnivaa vatsaani muistellen; ajanpuutteen takia en ollut ehtinyt syömään mitään illallista. Olin elätellyt toiveita, että täällä olisi ollut jotain, mutta olisihan se pitänyt arvata.

Toinen tunnettu puoli Lundquistista oli, että alkoholitarjoilu oli kaikkea muuta kuin nuukaa. Viinit saattoivat olla halpoja, mutta niitä tarjottiin avokätisesti ja paljon, ja väkevämpääkin oli tarjolla, Lundquist usein itsekin pullon varressa, näyttelemässä höveliä isäntää. Silläkin oli tarkoituksensa; vieraat olivat tyhjin vatsoin ja pää täynnä helppoa riistaa Lundquistin sopimuksille, joiden vahvistuksia kauppiaat sitten krapuloissaan kiroilivat tietokoneellaan. Minä tiesin tämän kaiken, minä aloin olla jo vanha kettu. En enää langennut tekemään humalapäissäni sopimuksia Lundquistin tai kenenkään muunkaan kanssa, ja Lundquist tiesi sen ja siksi vain hymyili minulle katkeranimelästi. Pakko hänen oli kuitenkin minua sietää, sillä olin hänen suurin jälleenmyyjänsä Suomessa. Vaihdoin muutaman lauseen saksalaisen kollegan kanssa. Osasin melko hyvin saksaa, ja sekös Lundquistia korpesi, kun pystyin puhumaan muiden kanssa jotain, mitä hän ei tankero englannillaan ymmärtänyt. Kuvitteli kai, että vittuilin jotain hänen selkänsä takana, eikä niin väärässä ollutkaan, tarjoilun runsaudesta vitsailimme Erichin kanssa. Lundquistin liittyessä seuraan vaihdoin kuitenkin nöyrästi englantiin, sanoin melkein samat sanat. Lundquist otti sen kohteliaisuutena, mutta minulla ja Erichillä oli naurussa pitelemistä. Jostain sitä oli ilonsa revittävä näissäkin tilaisuuksissa.


Silmäilin ympärilleni illanvieton väkeä, lähinnä naispuolisia. Vaikka viinanlitkintä ei minua kiinnostanut, niin naiskauneudelle silmäni ei ollut ruostunut. Ja tilaisuudessa oli eräs, jonka takia olin valmis perumaan päätökseni luikahtaa paikalta mahdollisimman hyvissä ajoin. Nainen näytti kauniilta, mutta ennen kaikkea hänestä huokui jonkinlaista vaikeasti määriteltävää eroottista vetovoimaa. Toinen asia, minkä havaitsin, oli, että hän vaikutti pitkästyneeltä. Eikä ihme, hänen seuralaisensa, joku noviisi, jolle minut oli ehkä esitelty, mutta jonka nimeä en juuri nyt muistanut, huojui tanakassa humalassa otollisena yleisönä kuuntelemassa myyntitykkien ikäkuluja vitsejä, jotka olivat hänelle vielä uusia. Silmäilin naista kerran jos toisenkin. Hän oli ehkä kolmenkymmenenviiden; ei silti, että ikä olisi mitenkään näkynyt hänessä, nuoremmaltahan hän näytti, mutta hänen kypsästä itsevarmuudestaan päättelin, että hän ei ollut enää mikään kaksikymppinen. Hän oli pitkä, ja korkeissa koroissaan hän oli melkein minun mittaiseni, mikä oli jo jotain, sillä meikäläinen oli melkoinen korsto. Naisella oli tummat, olkapäille laskeutuvat hiukset, ja hän oli hieman eteläeurooppalaisen näköinen, mutta mies oli ainakin esitelty minulle ihan suomalaisella nimellä.

Nainenkin taisi huomata katseluni, sillä hän vilkaisi minua pari kertaa. Minun kiinnostukseni oli herännyt, mutta pitäisikö naiseen yrittää tutustua suoraan vai miehen kautta? Vaikka teki mieli jättää väliin nuija humalikko, joka ei tajunnut naiskauneuden päälle, niin ei kai ollut eettisesti sopivaa mennä suoraan iskemään hänen naistaan - niin kuin näissä piireissä kukaan olisi tosin etiikasta piitannut, mutta jotain sääntöjä sentään myyntitykeilläkin oli. Siispä päätin ujuttautua laajempaan seurueeseen, mutta pitää kuitenkin pääasian mielessäni. Puhekieli oli englanti, sillä juttua johti John, joka kauppasi pontevasti jonkun b-luokan tuotteen yksinmyyntioikeuksia humalaisille suomalaisille. Minä liityin seuraan, murjaisin jonkun vitsin ja sain Johnin nauramaan ja läpsäyttämään minua selkään. - And here is Carry who has made a fortune by selling my products, esitteli John minut. Pari noviisia tuijotti minua ihaillen humalasta kiiltelevin silmin, kun minä yritin toppuutella, että ei nyt sentään. - Don't be too modest. l have heard that you have the biggest store in business in Finland. Tiesin kyllä Johnin nuoleskelun perimmäiset motivaatiot, mutta olihan se tietysti kiva tulla kehutuksi, varsinkin, kun havaitsin naisen kuuntelevan. Olin strategisesti sijoittunut paikkaan, jossa olin sillä lailla naista vastapäätä, että saatoin sekä nähdä hänet että jossain vaiheessa luontevasti vaihtaa muutaman sanan hänen kanssaan. Aloitin englanniksi:


- Hello, l think we haven't met earlier. I´m Karri. -Susanna. Naisen katseessa, ruskeissa silmissä, oli jotakin, joka sai polveni pehmeiksi. Yhtäkkiä en halunnut enää puhua englantia. Se ei tietysti ollut kohteliasta seurueessa, jonka kaikki jäsenet eivät ymmärtäneet arktiseneksoottista mongerrusta, joka sattui olemaan äidinkielemme, mutta minä kaipasin nyt sanoja, joista jokainen oli merkitsevä ja maistuva. - Sä et taida olla tällä alalla? - En, mä olen täällä vain seurana. Näkeekö sen päältä? - No kyllähän täällä oppii tämän kantansakin tuntemaan; välillä melkein täytyy sanoa, että ikävä kyllä. - Joo, onhan näitä myyntistrategioita ollut valaisevaa katsella. - Ihmisluonnon pimeimpiä puolia, hymähdin. - Saako olla viiniä? - Jos nyt pikkuisen. Seuraksi, kun nyt minunkin seurani jollekin kelpaa, Susanna heilautti päätään noviisia kohti. - Tästä seurasta minä valitsisin kyllä epäröimättä sinut, minä heitin kohteliaisuuden, joka vain tuli suustani, ja hetken pelkäsin, että se oli jo liian rohkea. Mutta Susanna vain naurahti. - Kaikki eivät taida ajatella samoin. - Onko hän miehesi? nyökkäsin noviisiin päin.

- Ei tosiaan, puuskahti Susanna, - en kyllä ikinä harkitsisikaan. Sitä paitsi sillä on jo yksi vaimo kotona. "Jaaha" minä mietin. Vai niin olivat asiat. Noviisi oli jo hyvässä alussa kunnon myyntimiesnilkiksi, joka toisi vaimolle tuliaisiksi tippurin ja lentoasemalta hätäpäissä napatun hajuveden. - Onko muuten ollut hauska matka? vaihdoin puheenaihetta. Susanna katseli minua tutkivasti, kuin miettien, voisiko minulle kertoa totuuden vai jotain hieman kaunisteltua, ja siinä vaiheessa minä arvasin jo totuuden. - Karkaa mun kanssani, niin tehdään edes loppumatkasta hauska! Hemmetti, oliko viini kihahtanut minunkin päähäni, kun suustani tuli mitä vain, vai johtuiko se tästä naisesta? Onneksi Susanna ei näyttänyt suuttuvan, naurahti vain. - Mistä sä tiesit, että koko matka on ollut ihan fiasko? Tyyppi vain juo ja juo ja sammuu illalla sänkyyn ja minä jään aina ilman... no, tiedät kyllä. Minä naurahdin hämmentyneenä. Vihjailiko nainen minulle, ventovieraalle, että hän olisi seksiä vailla. Nyt Karri pitäisi skarpata, näistä saattaisi tulla hauskemmat juhlat kuin ikinä olisit osannut uneksiakaan, sanoin itselleni. Nostin katseeni naisen ruskeisiin silmiin, ja niistä näkyi suoremmin se sama, mikä äsken oli kuulunut vitsaillen lausutuissa sanoissa. Jumaliste, tässähän oli nainen puutteessa, nyt ritari Karri karauttamaan äkkiä paikalle. Ja millainen nainen! Valkoinen lyhyt mekko korosti kauniisti vartalon kaaria ja ihon rusketusta. Jos minulla olisi tuollaista matkaseuraa, niin hiiteen firman tuloskatteiden miettiminen tai ilmaisen viinan hamuilu. Minä tosiaan laittaisin hotellin sängyn laulamaan! Mutta täällä minulla ei ollut sänkyä eikä mitään muutakaan, vain joku ankea kokoustila. Täytyi siis tosiaan käyttää mielikuvitustaan. Vilkaisin jonnekin takapihan pimeyteen auki olevia lasiovia, joiden takana muutamat röyhyttelivät sikareitaan. Mentäisiinkö tupakalle? ehdotin! - Mä en polta. - En mäkään. - No sitten mennään ehdottomasti.


Kaikki olivat niin uppoutuneet juttuihinsa, että pääsimme vaivihkaa siirtymään tupakointipaikalle ja vähän siitä ohikin. Ilta oli vielä suhteellisen lämmin, Keski-Euroopan alkukesää. Kiitin sakemannien puutarhataitoja, joiden tuotosten suojaan saatoimme piiloutua. Ensimmäinen suudelma jo sai sähkön kulkemaan lävitseni. Kiedoin käteni hoikalle vyötärölle ja maistoin viinin ja mansikanmakuisen huulipunan. Se ansaitsikin tulla suudelluksi, syödyksi pois, ja suutelin naista yhä ahnaammin. Oli mahtavaa suudella naista, joka oli niin kuumana, mukana kaikessa, halukkaana ja himokkaana. Olin tähän asti pitänyt käsiäni säädyllisesti naisen vyötäröllä, mutta nyt en pystynyt enää olemaan niin hillitty. Pakarat olivat pienet, kiinteät ja pyöreät, ja lantio kiemurteli halukkaana käsieni alla, minua vasten. Minulla alkoi väkisinkin kalu koveta, ja nainen kyllä huomasi sen. Hänen kätensä siirtyivät takamukseltani etupuolelleni ja sivelivät puvunhousujeni kohoumaa. - Ihana kova kyrpä, hän kuiskasi korvaani. - Mä haluaisin sitä. Saanko mä? - Koska vaan, minä lupasin ja liu´utin käteni naisen lyhyen mekon helman alle. Iho oli pehmeä ja sileä, pikkuhousut kuumaan vakoon painuneet stringit. Seurasin niiden narua, joka vei minut johonkin vielä kuumempaan ja kosteampaan. - Täällähän on jo ihan märkää... - Vähemmänkin suutelun ja hyväilyn jälkeen, kuiskasi Susanna kiemurrellen sormieni ympärillä. - Mä haluaisin sinne jotain muutakin kuin sormia. - Tätä? minä kysyin laskien käteni Susannan kaluani hyväilevän käden päälle. - Mmmh, vastasi Susanna myöntyvästi suudelmalla. Vilkaisin häthätää ympärilleni. Tupakkapaikan äänet kuuluivat tänne hyvin, mutta suoraa näköyhteyttä tänne ei ollut. Ikkunoiden valoja loisti sieltä täältä ympärillä, mutta tiesin, että niistä oli vaikea nähdä tännepäin. Sitä paitsi, minulla oli käsissäni nainen, joka suorastaan kinusi munaa; rupeaisinko minä nyt hannaamaan sen takia, että joku saattaisi nähdä? En, en minä ruvennut. Avasin vetoketjuni ja johdatin Susannan käden paljaalle kalulleni. - Tällaista olisi tarjolla, sanoin pakahtuneesti, sillä Susannan käsi hyväili niin kiihottavasti kaluani. - Tehdään kaupat, vitsaili Susanna.

Hirveän hyviä panopaikkoja ei siinä ympäristössä ollut tarjolla, jos aikoi pitää mielessä Susannan valkoisen mekon säilymisen valkoisena. Pystypano taitaisi jäädä ainoaksi vaihtoehdoksi. Käänsin Susannan selin minuun, nojaamaan jotakin puuta vasten. Hänen herkullisen pyöreät pakaransa loistivat hämärässä, ja niiden väliin aioin kohta työntyä, kunhan hetken vain ihailisin ja fiilistelisin. No, sitten kyllä Susanna jo tarttui kaluuni ja ohjasi sen sisään, kun minä unohduin liian kauaksi aikaa ihailemaan näkymiä. - Työnnä se syvälle sinne... ooohhh! kuiskasi Susanna ja parahti sitten nautinnosta, kun kalu vihdoin työntyi sisään hänen kuumaan ja liukkaaseen pilluunsa. Minä annoin mennä niin että litinä kävi. Vaikka meitä ei ehkä kukaan nähnytkään, niin kävi kyllä mielessä, että kuulla saattaisi. Paitsi Susannan pakaroiden ja vitun litinää, Susanna oli aika lailla äänekäs nainen muutenkin, kun hän oikein kunnolla nautti takaapäin saamisesta. Puutarhassa kaikuivat hänen voihkaisunsa ja huohotuksensa, ja itsellänikin oli vaikeuksia olla ihan ääneti, kun tuntui niin hyvältä. Kiersin käteni hyväilemään Susannan klitorista, vaikka en tiedä, oliko se sitten siltä kannalta fiksua, että siitä melu vain lisääntyi. - Tulee! vaikersi Susanna, -tulee ihan kohta... Siltä se tuntuikin, nainen värähteli, jännittyi. Ja sitten tunsin, kuinka pillu puristui kaluni ympärille. - Oooohhh, parkui Susanna. - Oo-oo-ooh! - Agghh! urahdin minäkin, kun tunsin lastien lähtevän nautinnollisesti liikkeelle ja syöksyvän syvälle Susannan pilluun. Sitten meidän tasaantuva huohotuksemme oli ainoa ääni, joka hetkeen kuului. – Pitäisi varmaan mennä takaisin, sanoi Susanna. - Oli upea pano, kiitos. - Olosuhteiden pakosta joutui nyt tyytymään tällaiseen, minä sanoin vaatimattomasti. - Luuletko, että seuralaisesi jo kaipailee? - Olisi varmaan syytä, mutta epäilemättä ei, naurahti Susanna mekkoaan korjaillen. - No käväistään katsomassa.


Onneksemme tupakkapalkalla ei ollut sillä hetkellä ketään. Seisoimme siinä hetken muodon vuoksi, niin kuin olisimme siinä olleet pidemmänkin aikaa. Sitten lähdimme sisään, Susanna ensin ja minä hetken kuluttua perässä. Kävin vessassa siistiytymässä ja peseytymässä sen minkä siellä pystyi. Oli aika erikoista jatkaa iltaa bileissä, kun huoneen toisella puolella oli nainen, jota olin juuri hetki sitten nainut. Susanna oli mennyt takaisin seuralaisensa luo ja näytti vaihtavan tämän kanssa muutaman sanan. Minä kilistin Erichin kanssa viinilaseja. - Erittäin onnistunut ilta, sanoi Erich, joka kertoi saaneensa hyvän sopimusehdotuksen. Enkä minä voinut olla eri mieltä. Hivuttauduin vaivihkaa taas siihen seuraan, jossa Susanna ja hänen noviisinsa olivat. Jokin Susannassa veti puoleensa minua yhä, nyt oikeastaan entistä enemmän, kun tiesin, millainen hän oli. Halutti yhä, yksi pano ei ollut vienyt panetusta, ja kun kohtasin Susannan katseen, näin, että hänellä taisi olla samanlainen fiilis. Otin pöydältä viinipullon ja sen varjolla, että tarjosin halukkaille, pääsin Susannankin vierelle. Hän oli yllättävän suora: - Miten olisi toinenkin kerta? - Nyt heti vai? - Koskas sitten? Musta tuntuu, että tuo alkaa olla kohta hotelliin kantokunnossa, joten mennään nyt, ennen kuin täytyy lähteä. Susannan noviisi tosiaan huojui äijäporukan keskellä sellaisessa kunnossa, ettei huomannut enää mitään, katosiko Susanna johonkin vai ei. Joku muu saattoi huomata lähtömme, mutta se oli yksi paskan maku, maine siitä vain kasvoi näissä porukoissa. Pihalla en enää jaksanut ajatella vaatteiden likaantumista. Sen verran herrasmies tietysti olin, että heitin oman takkini maahan Susannan alle, ennen kuin kaadoin hänet siihen ja vedin mekon ylös ja pikkuhousut alas ja painoin kieleni kutittelemaan Susannan klitorista. - Sahan olet ihan hurja tällä kertaa, kikatteli Susanna. - Mitäs katselit minua koko ajan tuolla sisällä sellaisin katsein... - Millaisin? kiusoitteli Susanna. - Sellaisin, jotka sai mut haluamaan tehdä just tätä, sanoin ja uppouduin taas kiimaisen pillun uumeniin. Oli Susannallakin tainnut tehdä aika lailla mieli, niin märkää ja ihanan turvonnutta pillussa oli. - Anna mä tulen sun päälle, sanoi Susanna. Asetuin mielelläni selälleni germaaniselle maaperälle ja odotin, mitä Susannalla oli suunnitelmissa. Hän kävi kontalleen ylleni, pillu naamani päällä, niin että äskeinen herkku oli entistä paremmin ulottuvillani. Sen lisäksi hän alkoi availla housujani, vapauttaa taas kovana sykkivää kulliani pinteestään. Kulli pääsi tosin toiseen vähintään yhtä tiukkaan paikkaan, Susannan ihanasti imevään suuhun, mutta siellä oli huomattavasti kivempaa olla kuin yksinään puntissa.

Susanna oli taitava imijä, ja hetken kävi melkein sääliksi noviisimiestä, kun hän ei tajunnut mitä menetti. Suu ja kädet tekivät taitavaa yhteistyötä, nuolivat, imivät ja hieroivat minut ja kyrpäni melkein laukeamisen partaalle, mutta juuri viime sekunnilla taas löysäsivät tahtia. - Aaahhh, minä valitin, - ei noin saa tehdä! - Eikö ole tarpeeksi hyvää? virnuili Susanna. - Liian, minä huokailin, - liian... - Nyt mä kyllä käännyn toisin päin, sillä mä haluan tätä kyrpää vielä pilluunkin, henkäisi Susanna. Susanna pyörähti lanteiden! päälle ja antoi kuliini upota kiimasta tiukaksi turvonneeseen vittuunsa. Se teki niin hyvää ja näkykin yön hämärissä oli niin kiihottava, että en tiennyt kuinka kauan pystyisin kestämään. Yritin ajatella myyntitaseita, ihraisia päämiehiä, mitä tahansa, mutta mikään ei pitänyt mieltäni poissa kyrpäni kimpussa kiimaisena ratsastavasta Susannasta. Hän ratsasti kyykyssä päälläni, hän runkkasi sormillaan klitoristaan ja hän - hän taisi saada juuri, juuri nyt! Susanna taipui taaksepäin, jännittyi, ja tunsin kuinka pillu lypsi rytmikkäästi kulliani. Susanna voihki ja vaikeroi, ja minä tartuin kiinni hänen raukeaksi valahtaneeseen kroppaansa ja lykin ne muutamat työnnöt, jotka tarvitsin omaan laukeamiseeni.


Voi että se tuntui nautinnolliselta, melkein vähän tuskalliseltakin, kun sain toisen kerran näin peräkkäin, mutta enimmäkseen erittäin nautinnolliselta. Ja Susanna oli siinä sylissäni, vielä hetken. Nyt Susannan mekko ei enää ollut aivan puhdas, ja vähän ryppyinenkin se oli. Minun takkini oli ryvettynyt ja ruttuinen, mutta hällä väliä. Viimeiset suudelmat Susannan kanssa olivat tärkeämpiä. Kumpikaan ei olisi millään halunnut lopettaa, mutta tämä saksalainen takapihan puutarha ei ollut se paratiisi, johon olisimme voineet loppujaksemme jäädä. Kaivoin taskustani käyntikortin ja ojensin sen Susannalle. - Jos ensi kerralla haluat viettää messumatkan paremmassa seurassa, sanoin...


Palautetta saa antaa. kotisivu.palaute@gmail.com

tai vieraskirja jjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjj © copyright saarinen2015

Takaisin Sisällysluetteloon

web counter
web counter