Anastasia ei ole Mikään kiltti Naapurin Tyttö,
Vaikka siltä näyttääkin!

 

Kukapa uskoisi, että vaalea, sinisilmäinen ja viattoman naapurintytön näköinen nainen paimentaa melkoista laumaa villejä "tanssityttöjä" tanakassa, Kyproksella. Siellä on useita ns. tyttöbaareja ja jokunen ns. herrasmiesten klubi = stripparibaari ja Anastasian valvonnassa niistä on yksi tyttöbaari ja yksi strippariklubi.


KUKA OLET MISTÄ TULET?

0ikea nimeni ei tietenkään ole Anastasia, mutta sehän on sivuseikka. Nasjaksi tytöt minua kutsuvat. Kotoisin olen Valko-Venäjältä. Ainakin täällä Kyproksella kaikki aina haluavat tietää nimen lisäksi mistä olet kotoisin. Myös sen mitä teet työksesi ja mistä siitä tienaa!

Tulin tänne muutama vuosi sitten töihin tyttöbaariin. Se vaikutti silloin mukavalta ja suhteellisen helpolta työltä. No, ei se ihan niin helppoa ollutkaan. Minun ulkonäköni varmaan vaikutti, että asiakkaita riitti ihan liiaksikin. Tyttöbaarithan toimivat sillä periaatteella, että asiakas maksaa tietyn summan ja saa toivomansa niukka-asuisen tytön esim. kymmeneksi minuutiksi keskustelemaan kanssaan. Mainittakoon että se ei todellakaan ole mitään tyhjätaskujen puuhaa. Jos hän maksaa samasta tytöstä tarpeeksi monta kertaa saman illan aikana, on tiedossa lisäpalveluksia, Käteenveto, suihin otto tai pano, ovat vaihtoehdot. Tietenkin kaikki erikseen hinnoiteltuina.

Minulla piti siis kiirettä ja useimpina iltoina joku halusi muutakin kuin vain keskustella. Kaksi ensin mainittua toimenpidettä menettelivät kyllä, mutta pano-kumppanini olen aina halunnut valita ihan itse. En pitänyt siitäkään, että teimme töitä jokseenkin joka ilta ja suurin osa rahoista meni jonkun muun taskuihin. Asiakkaita oli turha yrittää vokotella omiin nimiinsä, sillä niskan takana oli aina valvova silmä. Vapaata saimme hyvin harvoin jonain hiljaisina aikoina ja silloinkin yleensä liikuimme omien työkavereiden kanssa. Minkäänlainen sooloilu ei siis tullut kysymykseen.

Niinpä sitten hakeuduin töihin "stripparibaariin", jossa on vähemmän suoranaista kontaktia asiakkaiden kanssa. Eikä meillä ollut velvoitetta lähteä asiakkaiden mukaan. Sitä suositeltiin kyllä, mutta suoranaista painostusta ei ollut. Jos ei lähtenyt, se tosin tiesi sitten tulojen pienenemistä. No, minä valitsin silloin tällöin asiakkaista mukavimman oloisen ja näköisen miehen kumppanikseni. Hyötyhän oli silloin kaksinkertainen. Useimmiten nautin itsekin heitä "palvellessani" ja sain siitä vielä palkkaakin.

Yleensä asiakkaani olivat turisteja, mutta myös paikallisia kävi, varsinkin talvikuukausina, tutustui vähän "läheisemmin" "Jorgokseen" eli Georgeen, sillä kyproslaiset miehet vääntävät hyvin usein nimensä englantilaiseksi. Hän oli hoikka, komea, nuori kaveri. Sängyssä hiukan turhan herkkä, mutta opetin häntä hallitsemaan laukeamistaan paremmin. Sen jälkeen meillä oli oikein nautinnollisia ja mukavia tapaamisia. Enkä alun jälkeen edes laskuttanut häneltä niistä mitään.

Kerran Georgen kanssa sattui hauska tilanne. Olimme sopineet tapaavamme kaupungin uimarannalla. Olin jo siellä bikineissäni aurinkoa ottamassa, kun George tuli rantaa pitkin juosten minua kohti. Hän näki minut, tuli luokseni ja halasi - ja samassa tunsin kuinka hänellä seisoi todella komeasti. Pelkät uimahousut eivät mitenkään pystyneet kätkemään lievästi sanottuna hämmentävää tilannetta. Lähellä oli kuitenkin uimarannan yleinen WC ja sinne mies ryntäsi. Ranta oli täynnä väkeä ja aika moni huomasi Georgen ahdingon, mutta heitä näytti vain enimmäkseen hymyilyttävän. Minua nauratti. En koskaan kysynyt mitä hän WC:ssä teki, mutta uimahousujen etumus ei enää kohoillut, kun hän tuli takaisin. Ehkä jostain lukitusta kopista kuului vähän aikaa tukahdutettuja voihkaisuja.


JA SITTEN TULI SERGEI

Eräänä iltana klubille ilmestyi mies, joka kulki ympäriinsä omistajan elkein paikkoja tarkastellen. Hän ei ollut erityisen kookas eikä komea, mutta jäntevä ja jotenkin kirveellä veistetyn näköinen. Hän vilkaisi minua mennessään, mutta palasi sitten takaisin ja kysyi kuka olen. Kerroin, sillä arvasin, että kyseessä oli paikan varsinainen omistaja, Sergei. Hän oli venäläinen bisnesmies joka omisti kaupungissa yhtä sun toista muutakin. Hän esitteli sitten minulle itsensä, katsoi vielä kerran ja lähti. Seisoin vähän aikaa hännilläni ja lähdin sitten töihini. Mies oli saanut pelkällä katseellaan minut kihisemään himosta. Seuraavana päivänä Sergei soitti iltapäivällä ja pyysi minut satamaan veneelleen. Odotin hänen testaavan uutta työntekijäänsä pienessä huviveneessään, mutta yllätykseni oli melkoinen, kun näin veneen. Se ei ollutkaan mikään pikkupaatti, vaan kookas merikelpoinen vene, jolla Sergei kuljetti turisteja kalastusretkille. Ja kyse ei ollut mistään testauksesta - siitä iltapäivästä alkoi yhteistyömme. Monessakin mielessä.

En ole mikään romanttinen luonne. Minä en rakastele, minä nain. Sergei on samaa maata. Kun minua himottaa, niin sinä ei tarvita mitään ylimääräisiä esileikkejä ja lirkutteluja. Ei siis mitään sormileikkejä tai nuolemista, vaan kunnon pano. Ja minulle kyrpä on kyrpä ja pillu pillu tai vittu. Ne ovat ihan hyviä sanoja ja tarkoittavat täsmälleen samaa kuin joku muukin. Siis voin sanoa Sergeille, että haluan kyrpää vittuuni heti ja kunnon naintia. Ja sitä tulee, sillä hän on samaa maata. Ennen en tykännyt siitä, jos minua joku halusi naida peräaukkoon, mutta nyt nautin siitäkin. Se on ihanaa, kun sen tekee joku joka osaa sen homman. Ja Sergei osaa. Yleensä panosessiomme vaikuttaa ja kuulostaa lähinnä tappelulta, kun rynnistämme sängyllä toistemme kimpussa.

Kuljen varsinkin helteellä asunnossamme ilman pikkuhousuja ja silloin Sergei tulee usein taakseni, työntää sormensa pilluuni ja tutkailee olisiko se panokunnossa. Yleensä on. Ja sen kummempia mutkia ei tarvita, minä joko kumarrun tai laskeudun keittiön pöydälle selälleni ja Sergei tuikkaa kyrpänsä sisääni. Jos kyseessä on pikapano, Sergei usein ehtii laueta ennen minua, mutta se ei haittaa, sillä tiedän, että uusinta tulee hyvin pian. Odotan sitä kiimaisena pillu turvonneena ja märkänä. Uskokaa tai älkää, mutta kiimaisena on uskomattoman energinen olo. Ja jos uusintaa ei ala kuulua, minulla on aina varalla ikioma lelulaatikkoni josta löytyy monenmoista helpotusta.


MUUTAKIN HYÖTYÄ KUIN NAUTITTAVAA NAINTIA

Olimme tapailleet vasta pari viikkoa, kun Sergei ehdotti, että muuttaisin hänen asuntoonsa asumaan. Se sopi minulle oikein hyvin. Ja saman tien hän päätti, etten enää voisi jatkaa stripparina ja sekin sopi minulle aivan hyvin. Sergei omistaa kaupungilla yhden tyttöbaarin ja noin kilometrin päässä kaupungin varsinaisesta keskustasta olevan strippariklubin. Tyttöjä on töissä yhteensä noin viisitoista. Jotkut tosin tekevät töitä vain osa-aikaisesti, sillä he ottavat päätyönään vastaan asiakkaita. Näiden tyttöjen/naisten valvoja minusta tulin yllättäen. Voi sanoa, että eipä ole tämäkään maailman helpointa hommaa. Tosin Sergei yrittää pitää huolen, ettei joukkoon tulisi yhtään narkkaria tai alkoholistia.

Totta kai tytöt vapaa-ajallaan bailaavat ja ryyppäävät ja tietenkin myös naivat jos sattuu sopiva kolli kohdalle. Tosin parhaana sesonkiaikana ei vapaita juuri pidetä muuten kuin aamulla ja päivällä. Illat ja yöt ollaan töissä. Koetan siis pitää jonkinlaista järjestystä yllä. Yritän parhaani mukaan tulla toimeen omin avuin ja olla turvautumatta Sergeihin kovin usein. Siinä auttaa parhaiten se, että yritän olla mahdollisimman reilu, mutta silti tiukka.

Suurin osa tytöistä on vielä sen verran nuoria, että he ovat kuin lauma murrosikäisiä kakaroita, jotka tykkäävät siitä, että on joku joka pitää yllä kuria mutta silti huolehtii. Ja olen ottanut sen asenteen, että niin kauan kuin työt tehdään kunnolla, kaikki on hyvin.

Tällä hetkellä tilanne ei kuitenkaan Larnakassa ole tämän bisneksen kannalta erityisen hyvä. Varsinkin talvella on hiljaista ja pari vuotta sitten alka-nutlama vielä pahensi tilannetta. Lisäksi suurin osa tänne tulevista turisteista on nykyään pariskuntia, joten heistä ei meille paljon iloa tai hyötyä repeä. Pari klubia onkin jo joutunut sulkemaan ovensa. Sergeikin on jo suunnitellut Agia Napaan siirtymistä, mutta siellä on kilpailu niin kovaa, että mietityttää.

Kuulin, että kaupungin keskustassa "alennusmyyntiä" harrastaneet kiinalaiset "sukifukisandei" (imenaisunnuntai) tytöt ovat joutuneet lopettamaan ja ilmeisesti myös siirtyneet jonnekin muualle tienaamaan. Filippiiniläiset alan tytöt silti vielä herättävät "pahennusta" metsästämällä asiakkaita sataman lähellä. He ilmestyvät sinne varsinkin niinä aikoina, kun kaupungissa on jokin suurempi tapahtuma tai festivaali. Me Itä-Euroopasta tulleet näytämme pärjäävän parhaiten. Osittain varmaan siksi, että olemme tietyllä tavalla järjestäytyneitä, siistejä ja suurin osa myös hyvin kauniita. Osaamme kieliä, pukeudumme kauniisti ja työmme ulkopuolella yritämme olla herättämättä huomiota.


SALAISET NAUTINNOT...

Valitettavasti Sergei on mustasukkainen mies, joten minun oikeastaan olisi viisainta pysyä uskollisena. Ja seksiäkin saan ihan riittävästi. Mutta - tytön tekee mieli joskus vähän vaihtelua. Klubilla kävelee aika usein vastaan jos jonkinlaista kiusausta. Hyvän näköisiä, fiksujakin miehiä, jotka ehdottavat kahdenkeskistä tapaamista. Heitä on vaikea vastustaa ja silloin tällöin annan kiusaukselle periksi ja seuraan jotakin turistia hänen hotelliinsa. Tosin pidän huolen, että minua ei nähdä hotellin vastaanotossa, sillä se saattaisi altistaa minut kiristykselle. Näin pienessä kaupungissa ihmiset tuntevat toisensa ja Sergeillä on bisneksiä monella taholla. Kaikkea en edes tiedäkään, joten parasta olla varuillaan. Useimmissa hotelleissa on kuitenkin takaovi, jonka saa sisäpuolelta auki. Neuvon sen miehelle ja hän käy päästämässä minut sisään kaikessa hiljaisuudessa. Ehkä ilmitulemisen pelko ja vaaratun se on puolet nautinnosta, sillä saan orgasmin nopeasti lähes joka kerta. Kai se ositain johtuu siitäkin, että monet miehet yrittävät olla hyviä rakastajia ja kuluttavat turhaa aikaa esileikkeihin kanssani. Loppujen lopuksi olen niin kuumana, että hyvä kun mies ehtii työntyä sisääni, kun jo voihkin orgasmissa. Meillä naisilla on onneksi se etu, että pystymme jatkamaan välittömästi ja saamaan hyvällä onnella vielä toisenkin orgasmin ennen kuin mies ehtii saada omansa.

Olen pitänyt huolen myös siitä, ettei yksikään tytöistä tiedä näistä retkistäni mitään. Ne ovat minun yksityinen erittäin salainen projektini. Enkä todellakaan tiedä mitä Sergei tekisi, jos saisi tietää seikkailuistani. Tuskin sentään henki lähtisi, mutta kadulle kyllä lentäisin saaman tien. No, maailmassa riittää uusia paikkoja ja miehiä niin kauan kuin vielä olen nuori ja hyvän näköinen..


Palautetta saa antaa. kotisivu.palaute@gmail.com

tai vieraskirja jjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjj © copyright saarinen2015

Takaisin Sisällysluetteloon

web counter
web counter