komennuksella

 

eka novelli 23.8.2010

Työviikko oli lopuillaan kun Ben tuli koputtamaan olkapäätäni paperin palaa heilutellen: ’Hanna, ystäväni Charlton - hotellissa antoi minulle palvelusetelin, jota en kerkeä käyttämään ennen kuin se vanhenee, joka on siis tänään, ja ajattelin, että haluaisitkohan sinä. Yksi yö Emerald -sviitissä, huonepalvelu ynnä muut hotellin extrat kuuluu hintaan. En tosin tiedä mitä parasta huoneen ulkopuolinen elämä voi tarjota – huone itsessään on tämän alueen helmi: kattokerroksen 200 neliötä, terassi, kylpyhuoneen tähtitaivaan alla, makuuhuoneessa isoin pylvässänky, jonka voit kuvitella…’. Hieman pihalla Benin yllättävästä ei-projektiaiheisesta lähestymisestä olin hetken hiljaa ja sitten kysyin miksi ihmeessä minulle, eikö vaimosikin haluaisi tarttua tilaisuuteen. ’No, ajattelin, että olet vaikuttanut hieman stressaantuneelta viime aikoina, huonoa onnea autosi suhteen jne. … eikä ehkä liikaa työn ulkopuolista elämää… no ihan miten haluat’, Benillä oli silmät viirullaan ja vaikutti epäröivältä, aivan kuin olisi tullut sittenkin siihen johtopäätökseen, että tottahan oli ollut vähän julkeaa mennä tarjoamaan tällaista tälle toisen maan naiselle, eihän heillä edes ollut kauheasti ollut toistensa kanssa tekemistä siihen mennessä. Vaikkakin viime viikon projekti-illallisella katseet olivat kohdanneet pariin otteeseen ehkä vähän pidempään kuin aiemmin, vai kuvitteliko, Ben vain niin?


Pitää ajatella nopeasti, sanoin itselleni siinä tehtävieni keskellä… Totta kai halusin ottaa tarjouksen vastaan. Ihana ajatus! – mutta, vastuu painoi: kuinka epäoikeudenmukaista oli ottaa vastaan tarjous, jota tiimini ei saisi, mitä tämä tekisi toimittaja- asiakassuhteellemme. Miten suhteeni Beniin yhtäkkiä, muuttuisi… Olin hämmentynyt ja olin stressaantunut. Jokin Benin silmissä kuitenkin rauhoitti, tiivis katse naulitsi ja antoi varmuutta vastata: ’Kiitos kovasti, otan mielelläni vastaan tarjouksesi.’ Olipas tämä onnekas päivä minulle, lisäsin, ja hymyilin aurinkoisesti Benille, joka näytti varovaisen tyytyväiseltä. Lähdin töistä ehkä vähän liian innokkaasti ja aikaisin, mutta muistutin itselleni toki ansainneeni tällaisen hetken. Menin hotelliin sisään nopeasti, tuskin maltoin pikkolon antaa kantaa tavaroitani, ja kotiudun sviittiin välittömästi. Tavarat matkatavaratelineelle ja suunnistus, parvekkeelle. Ihana Afrikan iltapäivän aurinko valaisi terassia lämpimästi ja tyyni
ilma seisautti minutkin moneksi minuutiksi kaiteelle.

Sviitin katsastus vahvisti, että kylpyhuone oli todellakin ollut odottamisen arvoinen ja laitoin ammeen täyttymään. Musiikkia vain soimaan, ja tepastelin alasti sviittiä päästä toiseen nauttien ihanasta vapauden tunteesta. Istahdin massiiviseen kylpyyn ja ehdin nojata niskaani hädin tuskin minuutin verran kun ovella kuului koputus. Huonepalvelu, Ms Lampi, minulla on teille toimitus’. Ovi aukesi raolleen ja viesti toistui. ‘Ok ok, olen valitettavasti jo kylvyssä, voitteko ystävällisesti jättää toimituksenne siihen oven viereen.’ ‘Hanna’ – kuului miehen ääni, ‘minä täällä, Ben. Voi kun ehdit jo kylpyyn. Pakettiin kuului pullo kuohuvaa, jonka piti olla odottamassa ammeen laidalla’. Ööh, no tuota, kiitos vain, sanoin nopeasti ja yritin miettiä samaan tahtiin. ’Hetkinen vain’, keksin ’lisään vähän kuplia tähän veteen ja jos voisit sitten tuoda pullon – se kyllä maistuisi oikein hyvin.’ Sähläsin kylpyvaahdon kanssa kiusallisenkin pitkän hetken etsien ja täytellen vaahtoamattomia kylpyveden pintoja ja kun olin varma vartaloni kriittisten alueiden näkymättömyydestä, kutsuin Benin sisään: ’Kiitos odottamisesta, olen nyt valmis myös sisäisesti nautittavalle kuohuvalle’, huikkasin. Ben avasi ovea varovaisesti selvästi miettien mihin oikein kohdistaa katseensa. Tilanne oli vähintäänkin, erikoinen: 35 vuotias, suomalainen insinööri ja noin 50 ahavoitunut ”afrikaaner”. Ben selvästi halusi varmistaa, että kaikki olisi ulkomaan vahvistuksella ok, mutta tunsi olonsa kömpelöksi ja vähän maalaiseksi – kovin paljoa ei ole tullut matkusteltua ja kuka tietää mitä nuo toiselta puolelta palloa tulevat oikein ajattelevat, ehkä Ben oli todella julkea tullessaan samaan tilaan missä tuo oletettavasti alaston nainen yritti rentoutua kuplien alla.


Vaistosin Benin arkuuden ja halusin rentouttaa tilanteen, joten totesin, että nyt kun tässä jo ollaan vähän tuttavallisesti niin ota nyt ihmeessä itsellesikin lasillinen. Ben istahti vessanpöntölle, varmisti että onhan tämä nyt ihan varmasti ok ja varmistuksen saatuaan kaatoi lasit täyteen. Puhe siirtyi projektiin ja siitä vähitellen muihin aiheisiin, joita toisiinsa tutustuvat ihmiset tuppaavat ottamaan esiin – perheeseen, harrastuksiin, elämäntyyliin yleensä. Meillä oli jo varsin mukava hetki menossa, kun keskustelu hetkeksi hiljeni. On muuten aika iso amme, Ben lausahti, silmät takaisin vähän viiruillaan. No, ei tässä kroolia uida, vastasin. Mutta toki tässä kaksi mahtuisi oikein mainiosti lillumaan. Katsahdin hieman haastavasti Beniä. Olikohan tuo mahdollisesti kutsu liittyä seuraan, vastasi hän haasteeseen ja havaitsin pientä huvittunutta pilkettä. Jaa, siltäkö se kuulosti, peräännyin, mutta en voinut vastustaa ”no jos niin sen olisin tarkoittanut, mikähän olisi ollut ensireaktiosi?” Olin kyllä utelias. Ben oli vanhempi kuin kukaan lähempi miestuttavuuteni tuohon päivään saakka, mutta silti hieman poikamainen, ihan mainiosti säilynyt, hyvin terävä ja avoin mieleltään – varsin miellyttävä pitkästä huoltopäällikön virasta ja karskista työympäristöstä huolimatta (vai senkö ansiosta). Joka tapauksessa sopiva, sekoitus niin sanotusti.

Ben epäröi, mutta kuohuviinin ja mukavan keskusteluilmapiirin tuoma luottamus rohkaisi: ”no jaa, hitto vie, taidan oikeasti liittyä seuraan” ja alkoi riisuutua. No jopas, tämä kyllä muuttaa tilanteen luonnetta, pohdin ja katseeni kiipeili kaakeleita pitkin. Ben työnsi kookkaan raaminsa ammeen puolelle ja kohotti lasiaan. Cheers. Cheers, hengähdin takaisin ja tunsin tarvetta täyttää keskustelua no onko mukava olla? Oikein mukava, vastasi Ben takaisin ja laittoi lasin upotetun ammeen laidalle ja vajosi alemmaksi painaen reitensä kevyesti omaani vasten. Ilmapiiri oli muuttunut, en tuntenut enää samanlaista kontrollia tilanteesta, mutta mieleeni valui samalla ohimennen ajatus sellaisen hetken harvinaisuudesta ja autuudesta. Voinko hieroa jalkojasi Ben kysyi. Ilmapiiri oli todellakin muuttunut. Nyt oli päätettävä mihin suuntaan mennään, vaikka totta puhuen tässä tilanteessa vaihtoehdot alkoivat olla varmaan aika vähissä. ”Yes please”, vastasin ja nostin jalkaa, ja Ben siirtyi itse siten, että olin käytännössä hänen haaravälissään vaikkakin toisella laidalla pyöreää ammetta. Ben otti jalkani tiukasti, ja puristi ja hieroi sitä varmoin ottein. Suljin hetkeksi silmäni ja päässä pyöri. Tiesimme toisemme tilanteet – onnelliset avioliitot ja tietysti asiakassuhteemme – mutta suljimme silmämme ja suumme näiltä aiheilta. Pidätkö tästä, Ben kysyi. Kyllä, kuului lyhyt vastaus. Mistä muusta pidät? Musiikista. Minkälaisesta? Kaikenlaisesta ja jatkoin tarkemmalla kuvauksella musiikillisista mieltymyksistäni ja omista taiteellisista ambitioistani, kunnes koputus ovella keskeytti. Huonepalvelu, kuului toteamus. Ah, tilaamani ruoka saapuu, aika nousta, sanoin kiireesti. Siitä riittää kyllä sinullekin, jos haluat. Ben päästi jalkani ja nousin ammeesta hyvin tietoisena sopusuhtaista vartaloani mittaavasta katseesta – ajatus kiihdytti mieltäni kun sidoin kylpytakkia ylleni. Ohjasin tarjoilijaa kantamaan tarjottimen terassin pöydälle ja hänen lähdettyään Ben ilmestyi pyyhe
lanteillaan huoneeseen. Olkaa hyvä, herra osoitin tuolia stereoiden säädön lomasta ja avasin tuodun viinipullon. Ben katseli yhä suoremmin kasvojani ja tekemisiäni ja tunsin lämpimän kylvyn aiheuttaman rusotuksen vielä syvenevän tuossa katseessa ja laskevassa auringossa. Nautimme ateriasta kaikessa rauhassa ja keskustelimme hiljakseen tuntien samalla jonkin sanomattoman lähestyvän meitä vääjäämättä.


Jälkiruokamansikkani lipsahti lattialle, Ben nosti sen nopeasti ja yhtäkkiä tunsin hänen lämpimän kätensä puristavan reittäni varsin ylhäältä – kylpytakki oli vedetty hetkessä sivuun. Ben ei sanonut mitään, katsoi vain ja puristi, enkä voinut enää vastustaa haluani päästä hänen iholleen. Vapisten nousin tuoliltani ja istuin hajahaaroin Benin syliin. Painoin pääni suudelmaan ja Benin kädet nousivat nyt kumpaakin reittäni pitkin ylös kylpytakin alla ja tarttuivat seuraavaksi pakaroihini ja selkäni taipui kaarelle yllättäen aiheutuneesta mielihyvän virtauksesta. Benin kädet olivat nopeasti vapauttaneet minut kylpytakin rajoitteista ja hänen karheat kätensä hyväilivät niskaani, olkapäitäni, rintojani ja silmissäni sumeni hetkellisesti, kun hän suuteli kaulaani. Taivutin itseni takaisin Benin huulille ja näin hänen silmänsä tummuneen, hengityksen kiihtyneen ja tulin myös hyvin tietoiseksi pyyhkeen alla tapahtuneesta muutoksesta.

Ben nousi, minä sylissään ja suuntasi kohti pylvässänkyä. Hän laski minut sängylle ehkä reippaammin kuin oli aikonut ja astahti sitten taaksepäin ja näytti epäröivän. Hanna, tiedätkö…ummm…, hän aloitti. En saanut sanaa suustani, makasin jähmettyneenä, jalkoväliäni poltti ja tunsin silmieni alkavan kostuvan epätoivosta. Naurettavaa, sanoin itselleni ja suljin silmäni. Näinhän tämän piti olla ohi, olemme järkeviä ihmisiä, jotka vain melkein hairahtuivat. Huokaus. Mitä olin oikein ajatellut? Vastahakoisesti avasin silmäni ja katsoin ylös, mutta Ben ei näyttänytkään enää epäröivältä vaan seisoi rauhallisesti auringon pilkottaessa hänen takaansa suoraan silmiini ja näytti tarkastelevan sen aiheuttamia hehkua ihollani. Kohottauduin istualleen hänen eteensä. Tiesin näyttäväni liian haavoittuvaiselta ja samalla päättäväiseltä ja puoleensavetävältä, jotta hän olisi voinut vastustaa olla katsomatta seuraavaa liikettäni. Riisuin Benin pyyhkeen hitaasti antaen hänelle aikaa vetäytyä, koko ajan katsoen suoraan silmiin – Benin katse vastasi samalla intensiteetillä. Benin kalu oli nyt suoraan edessäni ja kohotin hienoisesti kulmiani kysyäkseni lupaa ja sain sen päätäni ohjaavan käden muodossa. Annetulla luvalla suutelin ja imin hänen kaluaan kaikella antaumuksella. Ben huokaili ja reagoi otteisiini ja pian opin mistä hän piti eniten – kun ”palasin syvältä” ja viivyttelin päässä leikitellen kielelläni terskan ympäri samalla ylös katsoen. Kesken keskittyneen nuolemiseni hän vetäytyi ulottuviltani, nosti minut reippaasti keskelle sänkyä – tällä kertaa hyvin määrätietoisesti perässä seuraten. Parimetrinen mies oli nyt kokonaan yläpuolellani ja samalla, kun kalu työntyi sisääni, yhtyivät myös katseemme ja tiesimme sen hetken olleen meille tarkoitettu eikä mikään epäröinti tullut enää mieleemme yhteisen iltamme aikana.


Voi Hanna… Ben painoi rytmikkäästi, vastasin siihen lantiollani lähes hätäillen, halusin sen kaiken itselleni. Rentouduin nopeasti Benin varmassa käsittelyssä ja tunsin joidenkin sisäisten lukkojen alkavan aukeilla… Olimme täydellisessä rytmissä. Ihanaa, ihanaaa-aa-a-a, kuiskin jostain rajamailta. Ben kiihdytti liikkeitään ja minä siellä rajamaillani vaistoten suuren aallon lähenevän. Voi taivas… kuinka kauan viime kerrasta olikaan… Ben ähkäisi ja vetäytyi irti. Avasin silmäni, mutten ehtinyt sanoa mitään, kun minut oli pyöräytetty kontilleni, ja Ben kuljetti käsiään pitkin selkääni, välillä melkein raapien. Hän otti kiinni lantiostani, hieroi pakaroitani, klitoristani… Kohta tunsin tuon ihanan kalun huuliani vasten taas valmiina työntymään, mutta Ben otti aikansa, kiusasi, raapi ja hieroi taas, ja kun vaistosi epätoivoni olevan verbalisoitumassa alistuneeksi rukoukseksi, hän työntyi sisääni tiiviisti ja aloitti taas painamisen, joka kiihtyi kiihtymistään.

Minun laukeaminen alkoi jo puolessavälissä – kiipien ensin selän kautta takaraivooni ja lopullinen lämmin aalto lantioni nytkäytti vartaloni hallitsemattomaan rimpuiluun, johon Ben tuli käheästi koristen. Kesti pitkän hetken, ennen kuin hahmotin paikkaa ja aikaa. Olin Benin sylissä ja tunsin oloni pieneksi ja raukeaksi. Laukeaminen oli todella käynyt voimille. Ben tuntui olevan samoissa tuntemuksissa, mutta siveli ihoani hiljalleen. Musiikki oli loppunut ja aloin hyräillä hiljaa jostain mieleeni tullutta Don’t cry for me Argentiina ja nautin niskassani tuntuvasta hengityksestä. Käännyin Beniin päin ja katselin hänen kasvojaan. Hän näytti kovin erilaiselta kuin töissä, jokin naamio oli riisuttu. Illan kertaluontoisuus antoi tilaisuuden molemmille olla omia anteliaita, vain toisen mielihyvää ajattelevia itseämme. Kuljetin sormiani pitkin hänen kasvojaan ja sitten vartaloaan. Ben tarkkaili keskittyneesti liikkeitäni palaten aina silloin tällöin kasvoihini. Vastasin katseeseen – olisin voinut katsella hänen lämpimiä, hieman arvoituksellisia silmiään vaikka kuinka pitkään.


Ulkona oli äkkiä pimennyt ja nousin laittamaan sivuvalon päälle. Tarjosin Benille juotavaa sekä musiikkia, metallia tällä kertaa. Ben oli noussut istuma-asentoon ja lasi kädessä näytti vähän virkistyneeltä. Hän katsoi minua hieman kiusoitellen, mitä oletkaan mennyt tyttö tekemään, kuului kysymys. En, mitään mitä en olisi valmis tekemään heti uudelleen sanoin, ja otin lasin hänen kädestään. Istuin Benin syliin ja suutelin häntä. Ensin lähinnä tutkien, mutta sitten halut alkoivat vallata kummankin mielen ja söimme ahnaasti toistemme huulia ja niskaa. Tunsin taas kovaa pakaroitani vasten, nousin ja vedin miestä alemmaksi sängyllä. Olin minun vuoroni kiusoitella. Toki olin ihan valmista tavaraa ja halusin hänen päälleen ja sisääni nopeasti. Päätin kuitenkin suudella hänen vartaloaan kevyesti sieltä täältä, jättäen kriittiset alueet tarkoituksella huomiotta. Jotain selvästi enempää vaativa musiikki sekä aiheuttamani lähinnä ärsyttävä kutitus alkoivat selvästi lisätä miehen melkein pahantuulista levottomuutta ja juuri kun näin vallan juuri olevan siirtymässä meistä fyysisesti voimakkaammalle, työnsin Benin takaisin selälleen ja istuin hänen päällensä.

Taivaallinen tunne täytti minut jälleen ja aloitin hitaan keinunnan. Nautin täysillä Benin katseesta, käsistä ja tunsin olevani maailman huipulla kun muutin rytmiä musiikin ja tuntemusteni mukaan. Nainen kontrollissa näytti olevan Benille uutta, ja kerran hän pysäytti liikkeeni tilanteen rauhoittamiseksi. Sain hetken vielä jatkaa, mutta sitten minua taas vietiin. Olin selälläni ja jalkani osoittaessa kohti kattoa Ben työntyi sisään lähes raivokkaasti. Hänen ihana kalunsa koski sisälläni niin moneen herkkään paikkaan, etten tiennyt missä olin, pitikö minun pyytää häntä lopettamaan vai lisäämään vauhtia. Mitään en saanut sanottua ja Ben oli selvästi muutenkin omassa maailmassaan, omassa hurmiossaan. Seuraavassa hetkessä kriittinen pisteeni oli ohitettu, nesteeni purskahtivat lakanoille ja Ben seurasi perässä. Heräsin aamulla, no mihinkäs muuhunkaan kuin huonepalveluun, kun aamiainen tarjoiltiin terassille. Ben oli lähtenyt illalla, unen rajamailla tunsin jäähyväissuukot poskellani ja niskassani, sanoja ei vaihdettu. Aamulla olin taas tehokas itseni – ripeä suihku, terveydellisesti ajatellen aivan liian nopeasti nautittu aamiainen – ja puolessa tunnissa olin tien päällä. Saavuin toimistolle ensimmäisten joukossa, Beniä en nähnyt.


Olin syventynyt saamaani huolestuttavaan sähköpostiin, kun tunsin jonkun koputtavan olkapäätäni. Hmmm, jotain tuttua tässä… Ben. Tällä kertaa hänellä ei ollut voucheria kädessään, mutta jokseenkin samankokoinen kirjekuori. Sanaakaan sanomatta hän siirtyi toimiston toiselle puolelle työpöydälleen, silmät viirullaan kuten tavallisesti. Avasin kuoren nopeasti, ja otin lyhyen viestin käteeni: Kiitos. Ihanaa. Miehen ytimekäs kirjallinen viesti sai aikaan minussa syvän hellyyden tunteen, olin niin kiitollinen, ja katseemme kohtaisivat hetken toimiston poikki. Vastasin maililla Thank You. It was.


© Oikoluku korjaukset ja taitto. suomi24.fi seksinovellit

Palautetta saa antaa. kotisivu.palaute@gmail.com

tai vieraskirja jjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjj © copyright saarinen2015

Takaisin Sisällysluetteloon

web counter
web counter