Festareilla

 

Oli torstainen iltapäivä, ja valmistelimme lähtöä kohden Turkua, missä Festari pidettäisiin. Olin voittanut viikonlopun Festari liput Iskelmäradion kilpailusta.
Sanna, naapurini jonka kanssa oli tullut seikkailtua petipuuhissa jokusen kerran. Sannan koira "Kalle" oli päivähoidossa Sannan vanhemmilla, joten mikään ei olisi esteenä kiihkeälle seikkailullemme. Olin edellisenä päivänä käynyt ostamassa biltemasta uudet pyöräilykamppeet. Ja radiopuhelimet, keskustelua varten.


Pakkasin pyörää, Teltta ja muut tarvikkeet. Naapurin muori tietysti eksyi paikalle, ja alkoi heti kysellä, mihin tuommoisen tavarapaljouden kanssa olisin lähdössä. Pitihän mummolle kertoa, että reissuun oltaisiin menossa. Mummo epäili, mahtaako tuommoisella "Rotkottimella" päästä minnekään. Kerroin mummolle, että pyörä on hyvässä kunnossa, ja turvallinen. Mummo epäili heti, että mitenkä pystyn moisella "rotkottimella" ajamaan. Kertoi että sen miehellä, ennen kuin oli joutunut sairaalaan, useampi vuosi sitten, oli ollut kanssa tuommoinen "rotkotin" ja hyvää siitä ei ollut seurannut. Oli kuulemma ajanut ladon seinään. Mummon tarina, alkoi hieman huvittaa. Mutta en kehdannut ääneen nauraa. Kerroin että näissä nykyisissä pyörissä on tehokkaat levyjarrut, mitkä pysäyttävät pyörän tarvittaessa melko nopeasti.


Keskustelu tyrehtyi, kun Sanna lampsi paikalle. Mitäs täällä kinataan? Ei mitään. Vastasin. Mummo kysyi, meinaatko uskaltaa tuon "rotkottimen" kyytiin mennä. Sanna kertoi, ettei pelännyt. Onhan me menty pyörän kanssa jokunen lenkki. No onnea vaan, mummo totesi. Auttaisitteko nämä matot sisälle, rupeaa taas polttelemaan rintaa. (sydän) Pitäisikö sinun käydä oikein lääkärissä, Sanna totesi, ja katseli mummoa. Näytät aika kalpealta. Mitä turhia, mummo sanoi. Kyllä tämä tästä, kun otan kanfartin tippoja. No ei me voitu pakottaa vanhaa ihmistä.
Kannoin mummon matot taas kolmanteen kerrokseen. Mummo oli jo hieman toipunut, ja alkoi häärätä kahvipannun kimpussa. Pakkohan se oli kahvit vielä hörppiä, voinut vanhaa ihmistä loukata.


Sannan kanssa, katselimme aina sala silmäyksin toisiamme, mummo oli kuitenkin huomannut silmäpelimme, ja totesi, että teistä tulisi hyvä pari. Ehkäpä mummo oli oikeassa, kuka tietää. Kun kahvit oli juotu ja hetken turistu vielä mummon kanssa, alkoi tulla jo kiire lähteä, ettei ihan pimeässä tarvi ajaa.
Menimme pyörälle, joka tavan mukaan oli ympäröity naapuruston pikkukersojen toimesta ihailemassa. Sytytin tupakan ja aloin tarkistaa että tavarat on kunnolla kiinni. Sitten aloimme pukeutua pyörävaatteisiin. Mikä sinänsä jo sai hien kohoaman. Käynnistin pyörän. Ja istuimme Sannan kanssa pyörän selkään. Piti alun perin lähteä firman farmari Volvolla, mutta tuo ei startannut. Joten päädyttiin pyörään. Lähdettiin. Kurvasin abc-huoltamolle, ja lorotin tankin täyteen 98 oktaanista polttoainetta. Katsoin mittaria, 21-litraa. Melko tyhjä.


Pidä kiinni nyt mennään sanoin Sannalle. Tämä vastasi joo. Pyörä kurvasi liikkeelle kohden Tampereen tietä. Ajeltiin kaikessa rauhassa, matka oli ihan rattoisa. Sanna puristi edelleen tiukasti kiinni minusta. Ei tarvi pelätä, sanoin. En pelkää, mutta hermostuttaa vaan. Ota nyt ihan iisisti, ei meillä ole mitään hätää. Pyörä toimii, ja on turvallinen.
Päästiin Nokialle, ja jatkettiin matkaa kohti Tamperetta. Puolivälissä päätimme pitää pienen tauon, ja käydä kusella. Mummon kahvi täytti virtsarakon.


Kävin kusella, ja pihalla polttelin tupakkia, kun Sannakin tuli. Perkule, vessassa ei ollut paperia. Toivottavasti ei ala paikat haista. No voiko tuolle nyt enää mitään, totesin. Mutta jatketaanko, vai haluatko jotakin. Joo ei nyt tarvi mitään. Tallasin tupakin sammuksiin, ja asetuin pyörän selkään, ja Sanna istui tuttuun tapaan taakse. Starttasin pyörän, matka jatkui. Pelottaako, kysyin, kun Sanna puristi yhä tiiviimmin minua. Ei, mutta vähän jännittää. Kohta päästään väljemmille baanalle.  Moottoritielle. Ethän ala sitten kaahata, Sanna kysyi. No en tietenkään, ajattelin vaan ajaa 200. Etkä, tai sitten mä kyllä haluan taksin. No se oli vitsi. Ajetaan nyt vaan rauhallisesti. Polttoainemittarin neula ei ollut juurikaan laskenut, vaikka kohta olimme ajaneet reilut 200 kilsaa.


Kun päästiin moottoritielle, oli se suora baana Turkuun moottoritietä. Hiljalleen nosti nopeuden 140. Onneksi Sanna ei huomannut. Olimme hyvin aikataulussa. Iltapäivän aurinko alkoi jo hiljalleen laskea horisonttiin. Onneksi oli aurinkosuoja kypärässä, eikä aurinko häikäissyt. Vieläkö pelottaa. Ei erityisemmin. Miksi ajat näin lujaa? Tämä on moottoritie, pakko ajaa vähän vauhdikkaammin, ettei jäädä jalkoihin.
Mutta eikö voisi hieman hidastaa. Taitaa sua sittenkin pelottaa. No kai sitten vähän, Sanna myönsi. Kyltti 95 km Turku, tuli just vastaan. vilkaisin kelloa. Se tuli puoli 7 illalla. päästään hyvin 8 Turkuun, joten pudotin nopeuden noin 100 km. Sanna alkoi selvästi rentoutumaan, mutta kiihkeä puristus kuitenkin oli silti vielä havaittavissa. Koska ollaan perillä, Sanna kyseli. Jos hyvin käy, joskus reilun tunnin päästä. Vieläkö pelottaa? Ei, mutta persus puutuu, en ole tottunut istumaan näin pitkiä matkoja yhteen menoon.


Sä, jännität siitä se johtuu. Ota rennosti, ja pidä kiinni ihan rauhallisesti, niin ei ole mitään hätää. Mut mun pylly on ihan turtana, pelkään että putoan, kun jalatkin puutuvat. No voidaan pysähtyä hetkiseksi. Ajoin Auran-abc-huolto-asemalle. Tästä on vielä matkaa. Mun on pakko käydä vessassa. Taitaa maha olla sekaisin. Sä jännität liikaa. Helppohan sun on sanoa. No en minään nyt kovin paljoa ole pyörällä ajanut. Mutta mä en ole tottunut näihin 2 pyöriäisiin. No ole nyt ihan huoleti, ei mitään satu, lupaan pitää sinusta huolta. Sanna lähti vessaan, ja jäin tupakille. Puhelin alkoi soimaan. Työmaalta "Arska" Mitähän sillä nyt on. Vastasin.
No moron, missä olet. Aurassa, menossa Turkuun. Mitä hittoa sä Turussa teet. Enkö mä muka sanonut että pidän vapaata loppuviikon. Mä meen festareille. Joo, mä luulin ettet sä mennytkään, kun farmari seisoo pihassa. No se ei lähtenyt käymään. Mä olen pyörällä liikkeellä. No, onnee vaan. Se on luvannut vesisadetta pariksi seuraavaksi päiväksi.

Et kai heti ala vittuilemaan. "kerrankin on laatu-aikaa" Et kai sen naapurin muijan kanssa ole. No mitä sulla sitä vastaan on? Ei mitään. Uteliaisuuttani vaan. No olen sannan kanssa. Muuten kerkiätkö pistäytyyn huomenissa aamupäivästä Turussa, Volvolla. Pitäis tilata tuohon traktoriin uusi perä. Siinä on hampaat pakana, ja ulosoton laakerointi niin väljä, ettei voi korjata. Joo täytyy kysyä sannalta, ehditäänkö, se kun on vähän arka pyörän kyydissä. Periaatteessa vois sopia, kun ohjelma alkaa vasta puolenpäivän jälkeen.
No mä kysyn kun se tulee vessasta. Soitellaan sitten. Moi. Sanna tuli vessasta. Mä olen ihan kuralla. En tiedä uskallanko enää jatkaa, ettei nää kuteet ole paskassa. No kuule, haetaan sulle vaippoja, ellet muuten uskalla. No just, ala säkin nyt pilkkaa mua. No älä nyt ota noin ittees, se oli huumoria. Kyllä se ohi menee. Sä vaan jännität tätä matkaa. Otat pari hiilitablettia, se rauhoittaa vatsaa.


Oletko sä syönyt mitään? En sitten aamun. Sekin voi vaikuttaa. No mennään tonne sisälle syömään jotakin. En mä uskalla, ettei taas tarvi juosta kuralle. Nyt kuuleppas, nämä asiat tiedän. Mun sukulaisella sattu olemaan herkkä vatta, se tepsi sille, kun söi, ja otti rennosti. Millä tässä nyt otat rennosti, kun sä kaahaat. Pitihän se arvata. Pelkäät pyörän kyydissä.
No taitaa olla se niin, Sanna myönsi. Nyt otetaan kunnon sapuska, jos siellä vie jotain saa. ja sitten ajetaan noin 80 kilometriä ja ollaan perillä, leirintäalueella. Sitten voit huilata. Entäs muuta. Niinku mitä? kyselin, hiukan hölmönä. No jos pitää rentoutua, en voi, jos et pane mua. Jaa siitäkös nyt kenkä puristaa. Sen voin luvata. Mutta kuuleppas, "Arska" soitteli, pitää huomen aamusta käydä Turussa Volvolla, tilaamassa yksi vara-osa. Eikö voi hoitaa sitä puhelimella. En oikein tiedä, voinko... Niin tai tarkoitat kai, uskalla istua kyydissä. No ei hätää, katselet maisemia. Aurajoen rantaa ja sen sellaista. Se on ihan lyhyt kaupunki reissu, eikä siellä voi ajaa 60 luempaa. Et otat nyt vain rennosti.


Käytiin baarissa syömässä, kello lähestyi jo uhkaavasti 8. Alkoi jo hämärtää. Täytyy ajaa loppu pimeässä. Onneksi ei ole kovinkaan pitkä matka enää. Mua pelottaa, onko pakko mennä pimeässä. Eikö voitaisi leiriytyä tänne jonnekin.
Ei kuule ole hätää. Halasin Sannaa, ja sanoin, pidän huolta sinusta. Sen minkä lupaan, pidän aina. Jos sitten, mutta ethän aja lujaa. No en, vaikka menisi monta tuntia. Puettiin varusteet päälle, ja lähdimme jälleen tien päälle.
Köröttelin noin 90 kymppiä, ja saavuimme perille noin 9 jälkeen. Leirintä-alueella oli jo jokunen karavaanari. Kävin ostamassa telttapaikan 3 päiväksi. Ja siihen sisältyi yleinen pesuhuoneen suihku, vesipisteen käyttö, ja tietysti yleiset vc tilat. Iltaisin sai käyttää nuotiopaikkaa, mikäli halusi valmistaa omia eväitä. Leirinta alueelta on parin kilometrin matka festari-paikalle. Bussimatka kuului lipun hintaan. klo 12.15-20.00 eli kokopäivä.


Saatiin teltta pystyyn, ja päätin, että olisi hyvä käydä suihkussa siistiytymässä, ennen iltapalaa ja nukkumaan menoa. No eipä siitä suihkusta sitten meinannut tulla mitään, Sanna tuli samaan aikaan, ja kun neitin tarpeet tiesi, oli pano väistämätön asia.
Panin Sannaa kunnolla takaapäin, olihan se kokemus, ahtaassa suihkukopissa, onneksi vuorot oli porrastettuja, ettei kukaan päässyt sähläämään. Kauaa ei tarvinnut kun Sanna jo sai orgasmin, enkä minäkään kyennyt tilanteen jännityksen takia kauaa pitämään mällejä, vaan laukesin sannan ihanan imevään pilluun.
Suihkussa käynti sujui sitten ihan kohtuullisen hyvin. Kuivattuamme itsemme, päätimme, mennä nuotiopaikalle, laittamaan iltapalaa. Paistettiin makkaraa ja paahtoleipää nuotiolla. Onneksi karavaanarit olivat jo käyneet, joten saimme koko nuotiopaikan kaksin haltuumme. Istuimme ihan kahdestaan pimeässä kesäillassa, ja katselimme toisiamme nuotion loimutessa, ja heijastaessa kajoa kasvoihimme. Suutelin Sannaa, tyttö oli käynyt hiljaiseksi, mutta oli heti valmis, ja pikkuhiljaa alakuloisuus ja jännitys näyttivät katoavan. Jatkoin suutelemista, ja takerruimme toisiimme kiinni. Älä päästä musta irti, haluan että pidät mua näin ja kauan. Sanna painoi päänsä rintaani vasten, se tuntui ihanalta, ja jotenkin kiihottavalle.


Ajankulu oli nyt sivuseikka, tuo enkeli lähelläni oli jotakin aivan upeata. Sitten se tapahtui kuin salama kirkkaalta taivalta, Sanna kuin heräsi transsista, ja alkoi suudella minua niin kuin vain kiimainen nainen vain voi. Huulien suudelmat tuntuivat kuin poltteelta, ja kiihkeät kädet, takertuivat vain tiiviimmin ympärilleni, en osannut tehdä juuri mitään, annoin sen vaan tapahtua. Suudelmat vaihtuivat hiljalleen toistemme hyväilyyn. Aloin hieromaan sannan löysän puseron läpi hänen rintojaan, nännit tuntuivat jokaisella hieraisulla kovettuvan entisestään, silmissä näkyi nuotion kajon lisäksi, kiima. Hetkisen vielä jatkoimme siinä, ja päätimme, että on aika vetäytyä telttaan.
Riisuin sannan paidan pois, ja itse riisuin lyhythihaisen puseroni pois. Jaloissa oli löysät verkkarit, ne riisuimme pois. Kummallakin oli enää yllä pelkät alushousut. Aloitin kuitenkin hieromalla sannan rintoja, välillä livoin kielelläni kovia nännejä. Nautinnon huokaukset purkautuivat. Siirryin suutelemaan vatsaa, ja liu’utin kieltäni yhä alemmas, lopuksi, ujutin käteni sannan pikkupöksyjen sisään, sannan häpy oli jo kiimasta turvoksissa, ja kostea, eikä itsellänikään ollut sen helpompaa, munani oli kovana boksereissa, ja takoi ulospääsyä ahtaista housuista. Kiusasin sormellani klitorista, ja työnsin lopuksi sormen sisään, nautinnon huokaukset vain voimistuivat. Riisuin sannan pöksyt pois, ja nuolin pillua kiihkoissani, nesteet valuivat kasvoilleni, mutta jatkoin nuolemista, vaikka kyrpäni koveni kovenemistaan. Sanna otti bokserini pois ja imi kullini suuhunsa. Se oli niin satumaisen taivaallista, että olin laueta saman tien, mutta kestin kuitenkin.


Sanna lopetti suihin oton, ja hakeutui tiiviimmin lähelleni, suudeltiin kiihkeästi, ja silitin hänen ihania hiuksia. Sitten Sanna tahtoi ratsastaa, menin telttapatjalle selin makuulle, ja Sanna hakeutui päälleni. Ahtaassa teltassa, oli hankala panna, mutta onnistuimme kuitenkin. Nautinnon huudot ja kiljaisut halkoivat ilmaa, kuin kojootin ulina. Panimme toisiamme villin kiihkon vallassa, molemmat laukesimme yhtä aikaa, kuin sopimuksesta. Sanna lysähti päälleni voipuneena. Annoin hänelle vielä intohimoisen suudelman. Sitten puimme vähän vaatteita ja lähdimme siistiytymään leirintä-alueen vc ja suihkutiloihin.
Sen jälkeen menimme telttaan voipuneina nukkumaan, hakeuduimme toisiimme kiinni, ja Sanna jälleen painoi päänsä rintaani vasten, siinä tuo satumainen olento tuhisi kainalossani, ja minä valvoin melkein koko yön kuunnellen tuota ihanaa tuhinaa. Aamulla heräsin siihen, kun leirintä-alueella alkoi ihmiset liikuskella, valmistautuen Festari päivään.
Herääs kulta, herättelin Sannaa, olisi aika nousta, aamukahville, ja pieneen reissuun, ja festari-päivään. Ei ihan vielä, kuului uninen vastaus, tässä on niin ihana olla.
Pakko mun on nousta, kamala kusihätä, pakko päästä, ei viitti sotkee telttaa. No pakko kai se sitten on. Ja uniset kasvot katsoivat minua. Sitten kiihkeät kädet tarttuivat kaulaani, ja vetivät lähemmäs, ja suudelmat seurasivat toisiaan.

 Festari-reissu oli sen jälkeenkin yhtä kiihkeä ja antoisa, rakastelimme useamman kerran teltassa ja pesuhuoneessa. Festarieilla oli ihan hyviä esiintyjiä, en kyllä erityisemmin nauttinut noista hevi esiintyjistä, mutta iskelmän osasto oli todella kuunneltavia esiintyjiä. Kotiin palasimme kolmen päivän päästä, ja saattepa arvata riittikö reissusta kertomista useampaankin kertaan. Sadekaan ei päässyt haittaamaan, olinhan vuorannut teltan pressulla. Joten ei sade kastellut meitä. Pyöräkin toimi ongelmitta. Ja naapurin mummokin oli selvinnyt kolmesta päivästä hengissä, vaikka oli entistä kalpeampi, ajattelin kun satuin viemään roskia ja törmäsin häneen rappukäytävässä. Mutta onneksi se ei ollut minun murheeni, sillä kotona minua odotti todellinen aarre kimpale...

Tämä on jatkoa tarinaan Festariliput

Palautetta saa antaa. kotisivu.palaute@gmail.com

© copyright saarinen2016

Takaisin Sisällysluetteloon

web counter
web counter