Kesäiset vieraat mökillä osa 2

 

Tai sitten mielikuvitukseni pääsi liiaksi valloilleen. Saran kanssa lähdettiin elokuviin. No siellä tullut oikein mitään mielenkiintoista, päätettiin kuitenkin katsoa vanha amerikkalainen klassikko, Koskemattomat. Meilläpäin oli semmoinen tapa, että joka keskiviikkoilta, näytettiin joku vanha klassikko. "Koskemattomat" Sopi jotenkin teemaan, Sara oli Laittanut ylleen lyhyehkön mekon, ja Fleece puseron. Itsellä oli vain farkut ja kauluspaita.

Mentiin elokuvateatterin saliin, istuimme noin puoliväliin katsomoa. Meidän lisäksi salissa oli pari muutakin ihmistä, Vanhempia pappoja. Ja ne tietysti olivat kai puolikuuroja. Ne istuivat melkein ensimmäisessä penkkirivissä, joten hämärässä taaksepäin ei kovinkaan hyvin nähnyt. Söimme popparia ja juotiin limpsaa, kuten asiaan kuului. Elokuva alkoi, se oli sen verta tylsähkö leffa, että päätimme keskittyä toisiimme.
Kukaan ei kiinnittänyt meihin huomiota, papat kyttäsivät leffaa, me aivan muuta. Elokuvan musiikki soi täydellä teholla melkein tyhjässä salissa, Katselin hämärässä valaistuksessa Saran ihania muotoja, enkä pystynyt tukahduttamaan sisälläni riehuvaa hirviötä, joka huusi, että pane heti. Sain vain vaivoin hillittyä fyysisen itseni, ja puristelin hämärässä Saran rintoja, ja vaihdoimme himokkaan polttavia suudelmia.


Sara oli todella kiihkeällä tuulella, enkä minäkään turhaan peitellyt kiimaani. Hivuttauduin vaivihkaa Saran mekon sisälle, ja aloin hieroa tytön jo turvonnutta häpyä alushousujen päältä. Huokailut alkoivat kuulua, onnekseni teatterin äänitehosteet peittivät ne.
- Hetkisen kuluttua Sara kysyi, eikö sulla ole yhtään kuuma, mulla on jo hiki.
- Ehkä hieman, vastasin.

Sara alkoi riisua Fleece takkiaan, ja en voinut olla ihailematta hänen upeaa vartaloaan, mikä hämärässäkin valaistuksessa näytti jumalaisen kauniilta. Hivutin toisen mekon olkaimen alas, ja ujutin käteni tunnustelemaan kovia nännejä, ja terhakoita rintoja, joita pyörittelin kädelläni kuin pullaa. Huokaukset kuuluivat kohtalaisen selvästi, vaikka musiikki pauhasikin.


- Haluan että nussitaan, Sara kähisi korvaani.
- Ei täällä. Joku pian tulee.
- Ei se mua haittaa, Sara sanoi, kuin puoliksi hypnoosissa.
- Odotetaan 20 minuuttia, sitten elokuva on loppu, mennään sitten autoon.
- Mutta kun mä tahtoisin saada sua nyt, Sara intti.
- No mä pikaisesti voin nuolla sua, mutta liian uskaliasta alkaa nussia täällä.

Sara tyytyikin tähän, Hivuttauduin polvilleni penkkirivin väliin, ja vedin Saran pikkareita hivenen sivulle, paljastaen kiimasta turvoksissa olevan hävyn. Aloitin pitkin vedoin nuolemaan Klitorista, Nautinnon yninä alkoi kuulua, joka peittyi kuitenkin elokuvan kohtauksien meteliin. Sormetin Saraa, samalla kun nuolin, tyttö alkoi työntää lantiotaan sormiani ja kieltäni vasten himoissaan. Itsellä alkoi tulla todella tukalaa, ja munani oli ihan liiskassa. Hetken vielä jatkoin, Sara sai orgasmin, ja lemmen mehuja valui pitkin naamaani, ja alkkarit kastuivat. Onneksi hämärässä sitä ei näy. Lopetin sormettamisen ja nuolemisen. Sara huohotti yhä nautinnon jälkimainingeissa, ja suudeltiin. Kiihkeät kädet kietoutuivat ympärilleni ja vetivät tyttöä yhä tiiviimmin itseäni vasten. Elokuva loppui, ja valot syttyivät.


- On aika lähteä sanoin Saralle, joka ei oikein tajunnut missä mennään. Mutta irrottautui voimakkaasta halaus otteesta, otti Fleece takkinsa, ja lähdimme kohden ulko-ovea.

Vahtimestari tuli vastaan, ja kysyi,
”loppuivatko teiltä eväät kesken elokuvan?”

- Häh, sain hiukan äimänä sanottua. Joo näin taisi käydä, Sanoin äkkiä.
Tiesin että vahtimestari oli katsellut touhujamme teatterin ovelta, missä hän useimmiten seurasi elokuvaa.
- Toivottavasti tämä ei ollut viimeinen esitys tälle viikolle, heitti Sarakin tajuten tilanteen.

”Joo, ei, huomenna olisi ensi-ilta, missä pyörii Chaplinin pojat La rancon de la gloire. Se on Draama komedia. Ja voisin myydä liput 15 prosenttia edullisemmin, jos ostatte nyt ennakkoon.”
- No miten on Sara, kysyin. Kiinnostaako leffa huomennakin?
- Voisihan tuo kiinnostaa.

”Vahtimestari, naurahti hiukan, ja sanoi, se on sitten päivällä, meinaan esitys.”
- No ei se mua haittaa, sanoin, ja Sarakin oli valmis.


Ostin kaksi lippua, ja vahtimestari oli erittäin tyytyväinen. Eikä kommentoinut enää mitään. Vaan ojensi liput ja vaihtorahat. Lähdimme autolle. Sara alkoi täristä hivenen.
- Onko sulla kylmä?
- No vähän, tuolla teatterissa oli niin kuuma.

- Joo, olihan siellä. Kovinkaan montaa sanaa ei vaihdettu, vaikka kävelimme käsikkäin läheiselle parkkipaikalle, kohden autoa.
- Hitsi, mihin laitoin avaimet, totesin. Ja kaivelin taskujani.
- Ei hiivatti, nyt ne putosi sinne teatteriin tuossa töhinässä.

Sara vain virnuili, hymynkare suupielessään.


- No mikä nyt naurattaa, heitin hiukan äkäisesti, harmissani. Teatterin ovet ovat jo kiinni, ja seuraava näytös alkaa kohta.
- Ei mikään erityisesti, Sara sanoi. Unohdat että minullakin on silmät.
- Niin, niin mutta mitä tekoa silmillä nyt on, auto ei inahdakaan ilman avaimia, ja minusta tuntuu, että sä taidat palella, ja jos vielä jalkapatikkaa tästä lähdetään, miten jalkasi kestävät noilla korkokengillä talsimista. Mökille on ainakin 30 kilsaa.

Vihdoin sara avasi suunsa, ja sanoi, Ei hätää, avaimet ovat minulla.
- Siis täh? Nyt mä en tainnut oikein ymmärtää.
- Sanoin, että avaimet ovat minulla. Sara sanoi.

- No miten ne ovat sinulle nyt joutuneet. Vai onko joku huumannut mut, etten muista. Muistan että kun tultiin, laitoin ne farkkujeni taskuun.
- Muuten oikein, sanoi Sara, mutta et huomannut teatterilla, kun kaivoit lippurahoja, avaimet putosivat. Otin ne talteen, ettei tulisi katastrofia.
- No just. Totesin. No antaisitko ne sitten, niin jatketaan matkaa.

- Unohdit yhden asian vielä.
- No minkä. Kysyin hämilläni.
- Suudella minua, henkäisi Sara.
- No autossa sitten.
- Ei kun nyt heti.
- Joku voi nähdä.

- Mitä sen väliä, Sara sanoi. Tuskin mua kukaan täällä tuntee. Ja vaikka tuntisikin niin en aio välittää.
- No mitäpäs, jos ne kantautuu mutsin korviin, ja se osaa laskea yks plus yks. Mitä sitten teen? Ei kiva jos jäädään kiinni. Tulee taatusti turpaan että pätkähtää.

- No höh, sara sanoi. Eikä muuten tule. Luuletko ettei sun mutsis tiedä? Ei se sokea ole. Mutta sain sen hyväksymään tilanteen. Olen ottanut asiasta selvää, kun äitini on uudelleen mennyt naimisiin, ja isäpuoli on ottanut meidät lapset nimilleen, joten periaatteessa ei olla enää tavallaan sukua.
- Voiko tuo muka ratkaista asian? Sähän olet kuitenkin jo täysi-ikäinen, että ei kai se voi enää tavallaan adoptoida teitä. Tai mitenkä se nyt sitten onkin.

- Niin se on hiukan mutkikas selittää. Mutta mitäpä jos nyt lähdetään ajelemaan.
- Joo heti kun annat avaimet.
- En anna, ennen kuin suutelet mua.
”Kiristystä.”
- Onko se sitten noin vastenmielistä. Ei se äsken sua teatterissa häirinnyt yhtään.
- No jos kerran on...


Lausetta en ehtinyt loppuun kun Sara jo takertui minuun ja suutelimme ihan täysillä. Tuntui kun pato sisälläni olisi romahtanut, ja tunteen vyöryt lähtivät liikkeelle. Enää en vastustellut yhtään, ja tunsin kuinka minulla alkoi jälleen tulla housuissa ahdasta. Kiihkeät pehmeät huulet omiani vasten ja tiukka halaus, kuuman polttavat suudelmat. Kiedoin yhä tiiviimmin käteni Saran vyötärön ympärille, ja vedin häntä yhä lähemmäs itseäni. Lopetimme suutelemisen kun huomasimme, kuinka kadun toisella puolen taksi tolpalla joku alkoi kytätä meitä tosi pitkään. Onnekseni se ei tuntenut meitä.

- No saanko nyt ne avaimet.
- Jos kuitenkin tehdään niin, että annat minun ajaa.
- Jaahas, eihän se muuten käy, eihän sulla oo korttia.
- On mulla, viime kesänä ajoin.
- Etkä ole kertonut mitään.
- No kun en ole ehtinyt, ja toiseksi, en halua juoppokuskiksi.
- No olkoon. Mutta tämä auto on sitten semmoinen romu, että se voi alkaa oireilla koska tahansa, joten ole varovainen..


Sara käynnisti auton, ja liikkeelle pääsimme. Hetken ajettuamme, Sara pysähtyi eräälle sivutielle.
- Mitä sä nyt, tämähän on vanha metsä-auto tie.
- Pelottaako, Sara heitti pieni hymyn kare suupielessä.
- Ei miksikö pitäisi?

- No kunhan vaan ajattelin. Sara pysäköi auton.
- No mitäs me tässä nyt sitten...


Lausetta en taaskaan ehtinyt loppuun, kun Sara oli jo kuumine huulineen kimpussani. Suudelmista ei meinannut tulla loppua. - Mentäiskö takapenkille, ehdotteli Sara, ja ei minullakaan ollut vastaväitteitä.


Riisuttiin vaatteet, ja kömmittiin takapenkille. Se oli todella ahdas, mutta en ajatellut sitä, vaan syöksyin kovan kullini kanssa Saran kimppuun. Ahtaudesta huolimatta pystyin nussimaan Saraa. Tuntui kun seisokkini vain kasvaisi jokaisen sisään työnnön edetessä. Kauaa ei voi tämmöistä namipalaa höylätä, ettei laukea, ajattelin, mutta kuitenkin halusin antaa Saralle sen nautinnon mitä hän kerjäsikin. Hetkisen höylättyäni, alkoi jo hikipisarat kihota otsalleni, ja Sara huusi nautinnosta allani. Nain sen mihin kykenin, kauaa en enää kestänyt pillun supistelua kullini ympärillä, ja laukesin Saran sisään. Huohotimme kumpainenkin ihan hikisinä.


- Miten on alasti kuutamo uinti, heitin, kun sain huohotukseni tasaantumaan.
- Mulle se käy. Luuletko että porukkasi pysyy pirtillä, eikä ala kyttäillä.
- No sitä ei tiedä, mitä mutsin päässä liikkuu. Mutta jos annat aikaa.
- Sara sanoi, hoidan sen.
- No mitenkä?

- No täytyyhän meidän saada rauhassa toteuttaa omaa suhdettamme.
- Oletko varma, että se hyväksyy meidät?
- Uskoisin niin, mulla on vielä yksi ässä hihassa.
- No mikähän se mahtaa olla, utelin.
- No, naisen vaisto.

- Jaaha, ja miehilläkö ei muka ole sellaista vaistoa ollenkaan vai? kyselin.
- Niin ei, teillä on epäilys ja ennakkoluulot.
- Ai, miten siitä voi olla varma.
- No kun seuraa miehiä, ne tekevät tasan kaks asiaa. Puhuu takanapäin tytöistä, ja koulussa välitunnilla ne käyvät vessassa runkulla.
- Onko näin?
- Joo, etkö muka ite koskaan käynyt.
- No en.
- En usko.


- No kerran kävin, meillä oli semmoinen Mari, vaihto-oppilas saksasta, enkä saanut silmiäni irti sen takalistosta. Kerran kun oli liikuntaa, se kumarteli just mun edessä, enkä tiennyt mihin olisin silmäni laittanut. Arvaat sitten varmaan mitkä sivuvaikutukset semmoisesta voi syntyä.
- Sara naurahti, ja totesi. Te olette samanmoisia siinä asiassa. Ette pysty katselemaan tyttöjen pyllyä, ettei jo heti ole seksi mielessä.


- Totta joo, on pakko myöntää, sanoin.
- No miten sen Marin kanssa sitten kävi, uteli Sara.

- No ei kuinkaan, se meni panemaan naapuriluokan Hessun kanssa liikuntaväline varastoon, ja jäi kiinni.  Liikunnan opettaja, otti ne molemmat puhutteluun, ja jälki-istuntoa se anto. Lisäksi se sattui opettamaan terveystietoa, eikä ne ollut edes käyttänyt ehkäisyä. No onneksi ei itse tarvinnut sortua.

- Mutta taisi mielesi tehdä, uteli Sara.
- No, ehkä vähän, mutta ainut, jota olen koskaan tosissani ajatellut, olet sinä. Juuri sinua olen halunnut pennusta lähtien.


- Minäkin olen halunnut vain sinua. Vaikka kerran olin vähällä mennä yhden jätkän kanssa vanhassa kaupungissa yhden ravintolan vessaan panemaan, mut se örvelö sammu onneksi. Eikä mua oikeasti edes tehnyt mieli sitä. Mulla oli vain hetkellinen heikko hetki.
- No tuleeko niitä heikkoja hetkiä useinkin, kyselin.
- Joo, silloin tällöin, varsinkin kun sä olet lähelläni.

- No pannaanko me tässä autossa, vai vietkö minut johonkin parempaan paikkaan.
- No miten olisi vanha heinälato. Heitin.


- No mutta sähän sen sanoit, en ole koskaan pannu heinäladossa.
- En minäkään. Se oli kyllä vitsi. Nykyään kun ne on tyhjillään, kaikki tekee heinänsä poikkeuksetta pyöröpaaleihin, mitä säilötään pellon päässä. Ja niitä ne sitten hakevat sieltä. Mutta rantasauna voisi olla oikein hyvä vaihtoehto. Laitan kiukaaseen vähän puita, ei ihan kylmässä tarvitse olla.

- No entä se mutsisi, Jos se keksii puuhamme.
- Tuskin, ja jos, niin kato otat hämäykseksi uikkarit mukaan. Ja sanoithan että pystyt hoitelemaan sen.
- Joo, mutta se pitää tehdä eritavalla, se tuskin edesauttaa jos se yllättää meidät rantasaunalta panemasta.
- Niin, ei vissiinkään. Mutta minkä sitä hiiri himoilleen voi.


Siinäpä se keskustelu alkoi olla. Sara ajoi taasen, ja suuntasimme mökillemme päin. Kun päästiin perille, oli mutsi jo vastassa.


”Teillähän nyt varsin pitkä leffareissu oli?”
Katsoin vuoroin mutsia, ja vuoroin Saraa.
- Oliks meillä joku aikataulukin, kysyin, hiukan hölmistyneenä.
- Onko jotakin tapahtunut.

- On. Sara sun isäsi on saanut sydänkohtauksen.
- Sehän on Teneriffalla, kuinka se nyt olisi semmoisen saanut, eihän sillä oo sydänvikaa.
- Eikun sun oikea Isäsi. Se asuu Tampereella. Se otti sun äitisi eron aika raskaasti. Soittivat sairaalasta, ei ollut saanut teistä ketään kiinni, sairaalasta. Joten lähin omainen sukulainen, olimme me. Ja ne pyysivät välittämään tiedon sinulle. Isäsi haluaa tavata sinut, ennen kuin on myöhäistä, No mitenkä on.

- Pitääkö mun muka heti mennä? Sara alkoi änkyttää.
- Ei, kun ylihuomenna, ellei tapahdu muuta muutosta. Sanoivat että se on teholla, ja kohtaus oli paha, mutta tekevät jonkun laajennuksen tai jotain keuhkovaltimoon, se kestänee huomisen päivän.
- Koska se oli saanut sen sydärin, Sara kysyi, tänäänkö.


- Joo, mutta oireita sillä on ollu jo pitkään. Mutta kun ei osaa varoa, vetelee piippua kun korsteeni, ja kuulemma pullokin poikineen menee.
- Ei isä ennen juonut paljonkaan. Mutta sen muistan, että piippua se poltti. Siitä on yli 10 vuotta kun oon sen nähnyt. Mitähän mutsi tuumii, kun kuulee.
- Joo, jätin niille kännyyn viestin. Toivottavasti saavat tietää.

”No mutta, mitenkäs te noin oudon näköisiä olette, Mitä teille on sattunut?”

- Ei mitään, hukattiin vain auton avaimet.
- Tarkoitat kai että sä hukkasit. Pisti Sara väliin. Ja ilman, etten olisi huomannut oltaisi jouduttu liftaa.
- Joo, joo. Eikohän nyt tämä tieto nyt riittäne. totesin.

- Joopa, mutta alkaa tulla myöhä. Huomenna pitää hakee Mazda huollosta. Saat kyyttiä.
- Mitäpäs jos tehdään niin, että mä haen sen Mazdan, ja Sara ajaa mun auton.

- Jaa, mut eihän se käy, eikai Sara ilman korttia voi ajaa.
- No on sillä jo kortti.

”Onko, ihan tosi. Eipä oo tullut puheeksi.”

- No kun et oo antanut suunvuoroa, sanoin. Sain vasta itsekin tietää asiasta.

- No niin sitten. Mutta tulisitko Sara vielä iltapalalle, vai väsyttääkö sua jo.

- Ei mutta ajattelin käydä järvessä uimassa.

”Yöllä.”

- Niin, olen käynyt meressäkin kuunvalossa, silloin vesi on lämpimintä.
- No joo, mutta et sitten lähde kauas uimaan.

- No en.

- Yöllä, tuhisi mutsi mennessään, mihinkähän tämä maailma meneekin vielä...

- No niin, vaara ohi.
- Joo mutta pitäisikö mun kumminkin käydä iltapalalla, ettei se loukkaannu.
- No mene vain, mä käyn vähän vaihtamassa vaatteita, ja laitan saunaan tulta, ehkä sitten...
- Niin niin, sara sanoi, tiedän mitä mielessäsi on.
- No eikö sulla muka ole, itsehän aloit ehdotella.
- Joo. No tavataan sitten saunalla, oma hani... Heitti sara mennessään, ja nikkasi silmää.


Vaatteiden vaihdon jälkeen suuntasin rantasaunalle, ja tein saunan kiukaaseen valkean. Hetkisen istuskelin ja katselin liekkien rätinää pesässä kun takaani kuului rykäisy, olin pudota tuolilta. Sara oli hiipinyt taakseni, niin hiljaa etten ollut kuullut ollenkaan. Yllään saralla oli uimapuku.


- Kuin sä niin hiljaa pääsit, etten huomannut ollenkaan.
- Mähän olen jo katsellut sinua tässä jo pidemmän aikaa.
- No mitä sillä mutsilla nyt oli sydämellä?
- Ei kun se isästä.
- No mitä siitä?

- No Äite soitti Teneriffalta, niillä oli siellä lounas juuri. Järkytty kun kuuli uutisen. Onneksi isäpuoli sai sen rauhoittumaan. No sovittiin, et käyn katsomassa sitä, ja teen välit lopullisesti selväksi. Isäpuolikin oli sitä mieltä, et se haluaa huolehtia meistä.
- Riippuu miten huolehtia.

- Älä nyt ala kuule ollenkaan. Se ei oo mikään pervo. Parempaa isää ei voi toivoo.
- No miksi sitten sanot sitä isäpuoleksi, jos se kerran on ihan ok.
- No olosuhteiden pakosta, Äite ei oikein sulata että se huomioi nykyään enemmän minua, ku sitä. Mutta ei se mitään semmoista, seksuaalista. Mut äite kuvittelee jotain kai.
- Niin. Ethän kai kertonut meistä.

- No arvaappa uudelleen, No en tietystikään, Eiköhän senkin aika tuu.
- Joo kai. Tää alkaa lämmetä, totesin. Lisäsin vielä muutaman puun pesään, ja laitoin luukun kiinni.
- No miten se kuutamo uinti. Otatko uimapuvun pois.
- Jos sä housut.
”Okei.”


Molemmat menimme alasti uimaan. Hauskaa oli. Sitten menimme saunaan kuivattelemaan, mutta se kohta muuttui vallan muuksi. Seksiksi sekin meni. Menimme parveen, ja nussin Saraa oikein antaumuksella, Sain huohotukseltani kuiskattua, en saa sinusta kyllikseni, olet niin ihana.


- Joo niin sinäkin, Sara huohotti.
Kun sessio oli ohi, kysyin, kai olet muistanut ottaa niitä pillereitä.
- Mitä pillereitä, Sara kyseli.
- No ehkäsy. Etkö sanonut että sulla on niitä.
- Joo, mutta ei pillereitä, mulla on kapseli käsivarressa.
- Häh, joku antabusko?
- Niin, mutta ehkäisy.
- Toimiiko se niin kuin antabus, että tulee ulos jos juo.
- No ei. Se estää raskauden. Kuukautiset tulee, mutta ei tule raskaaksi.
- Oletko nyt ihan varma.

- No ehkä.
- Mitä jos se ei toimi.
- No sitten meille tulee lapia. Sara sanoi tyynesti.
Nielaisin. Ei.. kai sä ole tosissas..
- Pelottaako?
- No hiukan, en oo ihan vielä varautunut isäksi.
- Mutta jos mä haluaisin. Sara sanoi.
- Eiköhän oteta yksi asia kerrallaan. Ja yritetään saada sun ja mun porukat suhtautumaan ensin meihin. Sitä paitsi eikö sinulla ole opinnot vielä kesken.

- Onhan ne, mutta selvitin, että voin jatkaa niitä täällä. Saan hyväesiluvun niistä mitä olen tenttinyt Tukholmassa, ja multa puuttuu muutamat kurssit. Sitten kirjoitukset, kaikki on ohi puolessa vuodessa. Ja lapsihan kestää yhdeksän kuukautta.
- No onpa sinulla suunnitelmat.
- No mutta ehkäpä juuri se voisi olla paras ratkaisu saada ne hyväksymään meidät, jos olisin raskaana.
- Musta taas siinä voi tulla tupenrapinat lopullisesti. Ellei linnaa, niin jotakin sanktiota kuitenkin.
- Ja pöh. Teen mitä vaan, että mä saan sinut.
- Et kai ihan oikeasti ole ilman ehkäisyä?
- No en. Usko jo, katso mun käsivartta, näetkö ton arven, se tuli kun ihon alle laitettiin se kapseli.


Huokaisin helpotuksesta.

- Nyt kun olet saanut mielen rauhan, olisiko uusinta mitään.
- No jos kerran vaadit.
- Totta kai.
Ja niin siinä sitten kävi, että otettiin uusi sessio saunassa, mutta se on eri juttu...

Tästä tarinan ensimmäiseen osaan.


Palautetta saa antaa. kotisivu.palaute@gmail.com

© copyright saarinen2016

Takaisin Sisällysluetteloon

web counter
web counter