Tervetuloa Jari Saarisen Havukasvioon 29.8.2007. Päivitetty 7.9.2009

Tuija
Tervetuloa katselemaan havukasviotani. Kaiki tiedot on otettu Puutarha-alan kirjoista, lisäksi valokuvat
on itseotettuja tai digitaalisesti skannattuja. Jari Saarinen © kaikki oikeudet pidetään.

Siperianpihta
Heimo: Pinaceae Albies sibirica

Abies sibirica

Tuntomerkit

Kasvaa meillä korkeaksi, 20-25 metriseksi puuksi. Ominaista on kapea latvus, avoimella paikalla alas saakka kasvavat vihreät oksat. Juurtuvat helposti kärjistään, jolloin paikalle saattaa muodostua puuryhmiä. Neulaset jonkin verran vaaleampia kuin pihdoilla yleensä, pitkät, kapeat ja pehmeät, osittain oksaa peittävät.

Puun koristearvo perustuu tuuheaan kasvuun ja kauniiseen, kapeaan kasvutapaan ja hyvään talvenkestävyyteen. Meillä istutettu 1800- luvulta alkaen, vanhoja yksittäisiä puita, puuryhmiä, tai puukujanteita tapaa usein vanhojen maalaistalojen tai kartanoiden pihaistutuksina. Myös vanhat pappilat ja rautatieaseman puistoissa. Sopii myös hyvin leikatuksi aidaksi.

On kestävä meillä, ja menestyvimpiä havupuita. voidaan kasvattaa vyöhykkeellä I – VI. Kovin hallanaralle paikalle sitä kuitenkaan ei saa istuttaa, kuten pihdat on myös tämä arka kevät halloille.
Menestyy parhaiten tuoreessa, ravinteikkaassa maaperässä. Myös savimaassa.

Kaksoislatvat poistetaan niiden ilmestyttyä. Pintoja ei tarvitse leikata ja oksien annetaan kasvaa maahan saakka, jolloin puun kasvutapa pääsee oikeuksiinsa. Ja kun oksia leikataan, on pihkan vuoto runsasta, ja puut saavat helposti lahovian, esim. rungon vaurioiduttua. Jos joudutaan poistamaan oksia, jätetään muutaman cm:n pituiset oksan tyngät. Siksi ettei valuva pihka tuhri runkoa. Ja voidaan poistaa ne kun ne ovat kuivuneet.

Kotikataja
Heimo Cupressaceae Juniperus communis subsp. communis

Juniperus kommunis_subsp.communis

Tuntomerkit

Kataja on kasvutavaltaan hyvin vaihtelevan näköinen. Yleisesti esiintyvän pensasmainen katajan lisäksi tavataan jopa, 15 metrin korkuisia puita. Kapeakasvuisia pilari muotoja, ja maan myötäistä lapinkatajaa, jota on eniten pohjoisessa. Kataja on kaksikotinen, josta johtuen jokaiseen yksilöön ei tule marjoja. Lehdet ovat ainavihreät, terävät, neulasmaiset ja jäykät. Neulasten alapinnalla on valkoisia ilmarako juovia, mistä syystä kataja saa hopeisen vivahteen. Hedelmä on marjamainen, kypsänä sinimusta.

Kataja on kaunis kasvutavaltaan. Neulasten väri on sinivihertävä. Pensasmainen kataja sopii käytettäväksi vuorimännyn sijaan, havu ryhmissä. Pilarimuodot sopivat tehovaikutteiksi kasveiksi. Lapinkataja sekä kääpiö sopivat peitto- ja verhokasveiksi. Kataja on periaatteessa kestävä koko maassa eli vyöhykkeellä VII. Viljellyt pilarimuodot ovat tuotu ulkoa, eivätkä viljeltynäkään oikein tahdo menestyä pohjoisessa. Kataja menestyy viljeltynä aurinkoisella paikalla, kuivassa tai tuoreessa maassa.Luonnosta siirretty taimi tahtoo usein kuolla, viljelty taimi kestää paremmin. Pienet taimet ovat varmempia kasvuun lähtöön.

Rohtokataja
Heimo Cupressaceae Juniperus sabina

Juniperus sabina bJuniperus sabina a

Kuvaus

Yksi tai kaksikotinen pensas, korkeus 0,2-0,5 metriä. Haarat rentoja, jäykkiä, heikosti särmäisiä. Lehdet vastakkain, neulasmaisia, suomumaisia tai välimuotoisia. Väritys, tummanvihreä, rikottuna voimakkaan tuoksuisia. Varhaislehtiä koko versossa, myöhäislehtien kärki lyhytsuippuinen tai tylppä, haaran myötäinen.

Vyöhykkeellä VI. Viihtyy keskiravinteikkaalla, kuivalla Maaperällä. Lisäksi myös paisteisella rinteellä. Rohtokatajasta on Myös pallomainen "lajike. Broadmoor"

Korkeus noin 0,3-0,5 metriä. Pallomainen, haarat vaakasuoria, sivuhaarat pystyhköjä lyhyitä. Lehdet vastakkain tai kolmittain, neulasmaisia, lyhyitä. Väritys sinivihreä. Käyttötarkoitus. Yksittäis tai verhopensas.

Siperianlehtikuusi
Heimo Pinaceae Larix sibirica

Larix sibirica bLarix sibirica a

Tuntomerkit

Siperian lehtikuusi on suorarunkoinen, pitkäoksainen 30-40 metrin korkuinen puu. Lehdet ovat neulasmaiset, muista havupuista poiketen kesä vihreä. Kävyt ovat pyöreähköjä ja käpysuomut kuperia, punaruskeita, nukkapintaisia.

Siperianlehtikuusta viljellään jonkin verran metsäpuuna. Jo vanhastaan niitä on istutettu myös pihapuiksi. Sen ominaispiirre on keväällä neulasten vaaleanvireä väri, ja syksyisin vaaleankeltainen väritys. Talvisin kasvutapa tulee hyvin esiin. Sille on varattava riittävästi kasvutilaa, sillä siitä tulee vuosien mittaan hyvin iso ja leveälatvuksinen puu, sen oksat ulottuvat maahan asti. Tiheissä metsiköissä ne eivät ole kovinkaan koristeellisia korkean rungon ja harvan latvuksen vuoksi. Vaikka Siperianlehtikuusi ei ole alkuperältään suomalainen, niin silti sitä on alettu käyttää maisemapuuna sen nopeakasvuisuuden ansiosta, erittäin suurissakin määrin. Sopii myös leikatuksi pensasaidaksi.

Siperian lehtikuusta pidetään kestävänä koko maassa, sitä viljellään vyöhykkeillä I-VII. Se on valoisan paikan puu, ei pidä istuttaa varjoon. Kasvaa parhaiten kalkkiperäisessä, tuoreessa lehtomaisessa kangasmetsässä. Mutta pärjää laihemmassakin maassa.

Ei juurikaan kaipaa hoitoa, kuivia oksanhaaroja voi joutua poistamaan, joskus tuulisilla ilmoilla niitä varisee paljon. Lehtikuusia lisätään siemenistä.

Tuivio
Hemo Cupressaceae Microbiota decussata

Microbiota decussata

Tuntomerkit

On matala 20-30 cm korkuinen suikertava pensas, se muistuttaa matalia kataja lajikkeita. Lehdet ovat aluksi neulasmaisia, myöhemmin suomumaisia. Tuivio on kaksikotinen kasvi, Eteläsuomessa on ollut viljelyssä hedekasveja, 1988 vuonna.

Tuivio on ainavihreä ja olosuhteisiin osoittautunut uutuus, (vuonna 1988 kirjan tietojen mukaan. Tuivio on sopiva peitekasvi matalakasvuisuutensa vuoksi, yksi taimi peittää muutamassa vuodessa 1 neliömetrin kokoisen alueen. Sopii hyvin kivikkokasviksi ja havupuuryhmään terassille taikka peittokasviksi rinteisiin yms…

Tuiviota on alun perin suositeltu viljeltäväksi vyöhykkeellä I-III. Mutta sitä voi viljellä pohjoisempanakin. Rovaniemellä se on lumien alla talvehtinut hyvin, kun ottaa huomioon kasvin olevan kotoisin Kaukoidästä, korkealta vuoristosta lumirajan yläpuolelta voi odottaa siltä hyvää talvenkestävyyttä. Syksyisin se saa kauniin punertavan ruskean värisävyn, Mutta keväällä kasvukauden alettua se muuttuu taas vihreäksi. Näyttää olevan vaatimaton kasvupaikan suhteen ja menestyy aurinkoisesta puolivarjoon, vielä laihassa hiekkamaassakin.

Tuivio on helppohoitoinen, mutta istutuksen jälkeisinä vuosina on seurattava, ettei rikkakasvit pääse pesiytymään kasvustoon, ennen sen kasvettua sille varattuun alueeseen. Leikkausta ei tarvita, eikä tuholaisia ja kasvutauteja ole. Lisäys pistokkaasta. Tuiviota on lisätty vuodesta 1821 Itä-Siperiasta ja 1968 se tuotiin Eurooppaan Elimäelle Mustialan arboretumiin se tuotiin 1973 vuonna.

Metsäkuusi
Heimo Pinaceae Picea abies

Picea abies

Tuntomerkit

Metsäkuusi, useimmiten vain kuuseksi nimitetty yleisin havupuistamme kasvaa aikaa myöden yhä korkeammaksi 30-40 m. Kasvavissa puissa latvus on kapea, mutta isoissa puissa saattaa olla leveämpi. Kuusen lehdet ovat neulasmaiset, neulasmaisiksi kutsutut lehdet 1,5-2,5 cm pituiset. kiiltävän vihreät. Kävyt ovat isoja 10-15 cm pituisia.

Kuusi on kaunis yksittäispuuna avoimella paikalla, jossa sen oksat ulottuvat vihreinä maahan saakka taikka hyvin leikattuna pensasaitana. Rakennetussa ympäristössä, aikaisemmin tiheässä metsässä harvennetut kuuset eivät koskaan kovin näyttävinä koristepuina. Kuusi tulee huonosti toimeen rakennetussa ympäristössä. Samaten myös sen huonon saasteensietokyvyn takia on esteenä sen laajamittaiselle käytölle kaupunkien ympäristöpuuna. Siksi suositus olisi käyttää muita puita, douglas kuusta, eri pihtalajeja, lehtikuusta ja lehtipuita. Maaseudulla korkeina suoja aitoina käytetty, ja sopii siihen vieläkin.

Kuusi on luonnonvarainen koko maassa, lapin korkeimpia tuntureita lukuun ottamatta, I-VII. Lapissa otettava huomioon istutettaessa, käytettävä sieltä hankittavia taimia. Parhaiten kuusi kasvaa tuoreessa, ravinteikkaassa maassa. Luonnossa sitä näkee kasvavan erittäin laihoilla ja epäedullisilla kasvupaikoilla. Nuorena se sietää hyvin varjoa, mutta on hallan arka liian avoimelle paikalle istutettuna.

Kuusiaidat voidaan leikata syksyllä tai talvella. Aita leikataan siten että vain vähän edellisen kasvukauden versoa jätetään jäljelle, jotta aita pysyisi halutussa korkeudessa. Alemmas leikattuna se ei enää pysty muodostamaan uusia versoja. kuusiaitaa perustettaessa istutetaan 5-6 tainta metrille. Metsästä siirrettyjä taimia ei kannata tarkoitukseen käyttää, koska ne ovat hidaskasvuisia taikka osa niistä kuolee.

Serbiankuusi
Heimo Pinaceae Picea omarika

Picea omarika

Tuntomerkit

Serbiankuusen kasvutapa on luonteenomainen kapea vielä isollakin puulla. se kasvaa 15-20 metrin korkuiseksi. Vuosiversot ovat karvaisia. Neulaset ovat 1,5 cm pituiset, litteät, tummanvihreät, alta valkoiset. Oksien kärjet ovat ylöspäin taipuneita, joten neulasten valkoinen alapinta tulee hyvin näkyviin. Kävyt ovat pienehköjä, 3-6 cm mittaisia.

Serbian kuusi on koriste- ja käyttöarvonsa suhteen arvokkain kuusilajimme. Sille on ominaista vaatimattomuus kasvupaikan suhteen, hyvä saasteen sietokyky ja talvenkestävyys sekä kapea kasvutapa, oksiston tiheys ja neulasten koristeellisuus. Serbian kuusi sopii yksittäispuuna tai mieluimmin puuryhmänä pieneenkin pihaan ja puistoon. Myös maisemassa se on vaikuttava isona metsikkönä, tuulensuojana, se on eniten viljelty joulukuusi puumme.

On kestävä etelä- ja keskisuomessa. Vyöhykkeillä I-III (IV). Menestyy parhaiten aurinkoisesta puolivarjoiseen paikkaan, tuoreessa ja runsasravinteisessa maaperässä. Kuivemmalla ja laihemmalla maaperällä sen kasvu on vain hitaampaa.

Se voidaan istuttaa melko tiheään, sillä kapeakasvuisuutensa vuoksi se ei rupea varjostamaan toista yksilöä, kuten havupuut yleensä.

Sembramänty
Heimo Pinaceae Pinus cembra

Pinus sembra bPinus cembra a

Tuntomerkit

Sempramänty on nuorena kartiomainen, vanhempana pyöreälatvainen, noin 10-20 metrinen puu. Neulaset ovat tummanvihreät, 5-13 cm pituiset ja niissä on 5 yhdessä kimpussa (kääpiöoksissa). Nuoret versot ovat ruosteenruskeat. Kävyt ovat pyöreähköjä 5-13 cm pituisia siemenet ovat syötäviä.a

Sempra on suosittu piha ja puistopuu. viime vuosisadan puolella istutettuja puita tapaa hyväkuntoisina etenkin rautatieasemien puistoissa. Se on tuuheakasvuinen ja taatusti talvenkestävä. Se sopii niin yksittäispuuksi kuin puuryhmiinkin ja myös maisemapuuksi.

Sembramänty
Sempra on kestävä pohjois-pohjanmaalle asti eli vyöhykkeille I-VI. se on kasvupaikan suhteen vaatimaton ja näyttää viihtyvän erilaisilla kasvupaikoilla. ja monenlaisissa maaperässä. Luonnostaan se on aurinkoisten ja tuoreiden ravinteikkaitten lehtomaiden puu.

Toistaiseksi ei tiedetä mistä johtuu toisien semprojen oksien kuoleminen, josta johtuen on vanhemmissa puissa vain latvus vihreänä. Sempraa lisätään siemenistä.

Vuorimänty
Heimo Pinaceae Pinus mugo

Pinus mugo

Tuntomerkit

Vuorimänty on pensasmainen mäntylaji, joka tulee 1-5 metriseksi se on harva- ja koheneva haarainen pensas. Neulaset ovat tummanvihreitä, jäykkiä, 3-8 cm pituisia. Kävyt ovat metsämännyn käpyjä muistuttavia, pienempiä, 2-5 cm pituisia.

On hyvin suosittu aina vihreä havupensas. Sen suosio perustuu tuttuun mäntymäisen ulkonäköön, tummanvihreä neulasto, hyvään talvenkestävyyteen ja vähäisiin kasvupaikkavaatimuksiin. Lisäksi sitä on helppo lisätä ja se on verrattoman nopeakasvuinen jo nuorena taimena. Sitä käytetään yksittäispensaana, ryhmä ja verhopensaana rinteissä sekä liikennealueilla.

Pinus mugo on kestävä melkein koko maassa sitä suositellaan viljeltäväksi vyöhykkeelle I- VI (VII). Tosin talven 1984-85 aikana Pinus mugo jen neulaset ruskettuivat pahasti kokomaassa, mutta pensaat toipuivat siitä hyvin. Pinus mugo on hyvin vaatimaton kasvupaikan suhteen, kunhan se on aurinkoinen ja avoin paikka.

Pinus mugo tulee vanhemmiten lankoja pitkäkarvaiseksi kasviksi eikä ole enää kovin kaunis. Pensasta ei voi nuorentaa enää tässä vaiheessa. Ainoa tapa pitää se matalana on lyhentää uusia vuosiversoja 2/3. Jos vanhoja oksia katkaistaan, ei se pysty enää tekemään uusia versoja. Useimmiten olisi syytä miettiä matalamman kääpiö vuorimännyn käyttämistä, se ei vanhanakaan tule metriä korkeammaksi. Vuorimäntyä lisätään siemenkylvöllä.

Makedonianmänty
Heimo Pinaceae Pinus peuke

Pinus peuke

Tuntomerkit

Tämä mäntylaji muistuttaa sempramäntyä, ja sillä on 5 neulasta yhdessä kimpussa. Erottavia tuntomerkkejä ovat mm. Versojen kaljuus ja kiiltävän vihreäväri sekä isot 8-15 cm pituiset kapeat kävyt. Se kasvaa korkeaksi, 10-25 metriseksi puuksi.

Makedonian mänty on sempran tapaan käyttökelpoinen puulaji, mutta eroaa siitä vaaleampien neulastensa vuoksi. Nuoret yksilöt eivät ole niin tiheäkasvuisia kuin semprat, mutta puut tuuheutuvat vähitellen. Etuna ovat nuoriin puihin ilmestyvät isokokoiset, koristeelliset kävyt.

Makedonian mänty on kestävä etelä- ja keskisuomessa eli vyöhykkeellä I-IV (V). Se on valopuu, kuten männyt. Parhaiten se viihtyy tuoreessa, runsasravinteisessa, myös multavassa savimaassa. Makedonianmänty on tarvepuu, mitä eivät näytä mitkään tuholaiset ja sienitaudit vaivaavan, puu on altis hirvivaurioille

Metsämänty
Heimo Pinaceae Pinus sylvestris

Pinus sylvestris

Tuntomerkit

Metsämänty usein vain männyksi kutsuttu kaikkien tuntema puu tulee 25-35 metrin korkuiseksi. Vanhojen puiden runko on harmaan ruskean kaarnan peittämä ja ylempänä kellanruskea, hilseilevä. Neulaset ovat parittain, 3,5-5 cm pituiset, tummanvihreät. Kävit ovat 3-7 cm pituisia.

Kotoinen metsämäntymme on kauneimpia havupuitamme, vaikka ottaisimme huomioon myös viljellyt eksoottiset havupuut. Sen etuna on täydellinen ilmastoon sopeutuminen ja nopeakasvuisuus. Se sopii niin rakennettuun ympäristöömme kuin yksittäiseksi puuksi avoimelle paikoille.

Mänty on luonnonvarainen koko maassa, Ja se on viljeltävissä vyöhykkeellä I-VII. Mänty on arka ilmansaasteille. Se ei myöskään viihdy pitkään alueilla, jota tallotaan jatkuvasti taikka jos sen alle perustetaan nurmikko. Muuten se on melko vaatimaton kasvupaikan suhteen ja menestyy varsin laihassa ja kuivassa maaperässä. Tietysti mäntykin on nopeakasvuinen, vain jos kasvuolosuhteet ovat hyvät.

Mäntyä ei saa leikata, ellei sitten ole pakottavia syitä. Myös alaoksat saisivat olla koristamassa puuta. syvälle menevien paalujuurien vuoksi männyn alla menestyvät monet kasvit, kuten alppiruusut.

Douglaskuusi
Heimo Pinaceae Pseudotsuga menzii

Pseudotsuga menzii

Tuntomerkit

Douglaskuusi on nopeakasvuinen, isokokoiseksi varttuva puu, meilläkin se on saavuttanut 30 m. korkeuden 80 vuoden ikäisenä. Runko on vanhemmiten pehmeä kaarnainen, halkeileva. Neulaset muistuttavat pihtoja mutta silmut ovat terävät, kun taas pihdoilla on pyöreät ja tahmeat. kävyt ovat roikkuvat, tyypillistä kävyissä on että on näkyvissä kolmehaaraiset suojussuomut.

Douglaaskuusi on aina vihanta, nopeakasvuinen havupuu, jota voitaisiin käyttää suurilla puistoalueilla, kaupunkien lähiöiden metsittämisessä. (pienet metsäpaikat) ja maisemassa. Kestää huomattavasti paremmin saasteita kun tavallinen kuusi ja on kasvutavaltaan huomattavasti sitä kauniimpi. Soveltuu myös hyvin joulupuuksi. Se ei ole mikään pienen pihan puu, sillä se kasvaa aikaa myöden isoksi ja on paljon tilaa vaativa.

Douglaskuusi kasvaa parhaiten syvämultaisessa, runsasravinteisessa, tuorepohjaisessa maaperässä. Menestyy myös savimaassa. Laihemmassa maaperässä sen kasvu on hitaampaa. Puu sietää myös hyvin tuulisia paikkoja.

Mitään hoitoa douglaskuusi ei tarvitse. Tuoreiden oksien leikkaamista on vältettävä, koska puu on kaunis kun sen vihreät oksat ylettyvät maahan asti. Jos joudutaan tuoreita oksia poistamaan, voidaan aluksi jättää 10-20 cm pituinen tappi pihkavuodon estämiseksi. Tämä tynkä voidaan myöhemmin poistaa, kun se on kuivunut.

Japaninmarjakuusi
Heimo Taxaceae Taxus cuspidata

Tuntomerkit

Japanin marjakuusi on vapaasti kasvaessaan leveä ja tiheäkasvuinen pensas, joka on eteläsuomessa noin 1-3 m. korkuinen. Eteläsuomeen tuodaan siemenkylvöllä lisättyjä taimia, jotka ovat kasvutavaltaan vaihtelevia. Lehdet ovat kapeat, neulasmaiset, tummanvihreät, jäykät, lyhytkärkiset. Marjakuuset ovat kaksikotisia, joten toisissa pensaissa on keltaisia, pölyäviä hedekukkia ja toisissa emikukkia, joihin kehittyvät puumaiset marjat.

Japaninmarjakuusen koristearvo perustuu aina vihreään lehvästöön ja tuuheaan kasvutapaan. Sopivalla paikalla se on talvenkestävä. Sopii yksittäiskasviksi, havupensasryhmiin ja leikatuksi pensasaidaksi. Menestyy hyvinkin varjoisissa paikoissa.

Taxus cuspidata suositellaan eteläsuomeen viljeltäväksi vyöhykkeellä I-III. Jyväskylässä on hyvin menestyneitä pensaita. Jotka ovat selviytyneet ankarista talvista. Se menestyy parhaiten puolivarjoisella, mieluiten varjoisella paikalla, kalkkiperäisellä, hiekkaisella savimaalla. Kevättalvella aurinkoisella paikalla, saa aurinko neulaset ruskettumaan.

Vapaasti kasvavat pensaat eivät tarvitse leikkausta, mutta sietävät sitä hyvin. Juuri istutetut taimet on syytä suojata, tuomalla niiden ympärille multaa taikka katetta. Siksi ettei maa jäätyisi niin syvään. Taimet on syytä varjostaa talven ajaksi säkkikankaalla. Lisätään siemenestä tai pistokkaasta.

Kanadantuija
Heimo Cupressaceae Thuja occidentalis

Tuntomerkit

Kanadan Tuija tulee noin 12 m. korkuiseksi, avoimella paikalla hyvin tuuheaksi, kartiomaiseksi puuksi. Puun kuori on pituussuunnassa hilseilevä, lehdet ovat suomuiset, pienet, vaaleanvihreät, Hieraistessa pahanhajuiset. Kävyt ovat pieniä ja ruskeita.

Aina vihreitä puita ja pensaita käytetään piha- ja puisto istutuksissa liian vähän. Yksi käyttökelpoisista aina vihreistä havukasveista on Kanadantuija ja sen kääpiökasvuiset lajikkeet. Sopivat käytettäväksi yksittäis- tai ryhmäistutuksiin. Kanadantuija on myös sopiva aitakasviksi. Talvisin sen neulaset saavat puna ruskahtavan värityksen, mutta vihreä väri palaa keväällä takaisin. kanadan- tuijaa viljellään myös sidonnassa käytettävien oksien vuoksi.

Kanadan Tuijaa voidaan viljellä viljellä menestyksellisesti etelä- ja keskisuomessa. Vyöhykkeellä I-IV (V). Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen, mutta kehittyy koristeellisemmaksi avoimella paikalla. vapaasti kasvavia lajikkeita ei yleensä tarvitse leikata, vaikka ne sietävätkin hyvin leikkausta.

Pilarituija
Heimo Cupressaceae Thuja occidentalis `Fastigiata`

Pilarituija kasvaa 10-15 metrin korkuiseksi. Latvus kapeahko oksien haarat tiheässä, lyhyitä, suuntautuvat yläviistoon. Viljellään vyöhykkeellä I-IV. Lisää saa infoa katsomalla kohdasta kanadan tuija.

Lopetus

Tehnyt ja käsikirjoittanut Jari saarinen. Kuvat on peräisin omaottamista dikikuvia. Tekstit Puut ja pensaat kirjasta, sekä suomen puu ja pensas kasvio.
 
Takaisin kasvioiden etusivulle
 
©All copyright Saarinen